Naisasialiitto Unionin arvio Orpon hallituksen 16.6. julkaisemasta hallitusohjelmasta

 
Monet hallitusohjelman kirjaukset pyrkivät edistämään tasa-arvoa, niin kuin pitääkin.

 

Olemme erityisen iloisia, että lähisuhdeväkivallan sovittelun lopettaminen ja kuukautis- ja inkontinenssituotteiden arvonlisäveron lasku löytyvät hallitusohjelmasta, sillä teimme paljon töitä näiden kirjauksien saamiseksi hallitusohjelmaan.

 

Toimenpiteet kunniaväkivallan, pakkoavioliittojen, ja tyttöjen sukuelinten silpomisen ehkäisemiseksi ovat kaikki hyviä tavoitteita tasa-arvon parantamiseksi Suomessa. Samaten seksuaalirikollisuuden ehkäisy- ja katkaisupalvelujen kehittäminen.

 

Kiitämme monista hyvistä keskusteluista ja viestinvaihdoista hallitusneuvottelijoiden kanssa.

 

Monilta muilta osin ohjelma on kuitenkin pahasti ristiriidassa omien tasa-arvotavoitteidensa kanssa. Naisasialiitto Unioni kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin tasa-arvo- ja ihmisoikeuspuutteisiin:

 
 

1. Tasa-arvolle hallitusohjelman kirjaukset kauniita, mutta numerot karuja

 

Hallitusohjelman suurin haaste tasa-arvon edistämisessä on, että kirjauksissa on paljon hyviä tavoitteita, mutta moni niistä vesittynee heikommassa asemassa oleviin kohdistuvien kovien leikkausten vuoksi.

 

Monet leikkauksista iskevät erityisesti naisiin: palkaton sairaspäivä ja neuvottelukatto naisvaltaisten matalapalkka-alojen naisiin; lapsikorotusten leikkaaminen pienituloisiin äiteihin; asumistuen leikkaukset yksinhuoltajiin, joista suuri osa on naisia. Leikkaukset voivat vaikuttaa negatiivisesti myös lähisuhdeväkivaltaan, sillä tukia leikattaessa tehdään esimerkiksi naisista taloudellisesti riippuvaisempia kumppaneistaan, jolloin lähtö väkivaltaisista suhteista tulee entistäkin vaikeammaksi.

 

Jo nyt joka kolmas nainen Suomessa kokee elämänsä aikana lähisuhdeväkivaltaa. Vaikka hallitusohjelmassa on monia hyviä kirjauksia naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi, ohjelman kokonaisvaikutukset ovat vaarassa altistaa entistä useampia lähisuhdeväkivallalle.

 

Tasa-arvoa ei voi edistää tyhjiössä, vaan kaikkien politiikan sektoreiden päätökset vaikuttavat sen toteutumiseen.

 
 

2. Työelämän tasa-arvo harppaa taaksepäin

 

Työelämän muutokset ovat vaarassa syventää sukupuolten välistä epätasa-arvoa, vaikka ohjelmassa linjataan hallituksen haluavan “edistää työelämän tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta” ja “parantaa työn ja perheen yhteensovittamista”.

 

Palkankorotusten sitominen enintään vientialojen tasolle sementoisi sukupuolten väliset palkkaerot lakiin, kun valtakunnansovittelijalta vietäisiin mahdollisuus esittää vientialoja korkeampia palkankorotuksia palkkakuopassa oleville naisvaltaisille aloille.

 

Osa-aikaisen työn lisääminen voi helpottaa vanhempainvapaalta palaamista työelämään, mutta määräaikaisuuksien ja irtisanomisten helpottaminen taas madaltaisi kynnystä raskaussyrjintään. 

Aiemmin käyttöön otetun työnantajalle maksettavan perhevapaakorvauksen pienentäminen 2500 eurosta 1500 euroon voi johtaa siihen, että työnantajan riski mahdollisista raskauksista lisää jälleen lisääntymisikäisten naisten syrjintää työhönotossa.

 

Palkaton ensimmäinen sairaspäivä iskisi eritoten matalapalkkaisille naisvaltaisille aloille, ja loisi painetta mennä töihin sairaana. Se, että monet työehtosopimukset toistaiseksi pelastavat naisvaltaisten alojen työntekijät tältä, ei vähennä hallituksen linjauksen vakavuutta.

 
 

3. Ihmisoikeuskirjauksissa hiljaisuus puhuu enemmän kuin sanat

 

“Suomi edistää kaikessa toiminnassaan demokratian, kansalaisyhteiskunnan, perus- ja ihmisoikeuksien sekä oikeusvaltion periaatteita” kuulostaa hyvältä kirjaukselta, mutta jää ontoksi. Ihmisoikeudet mainitaan sanana ohjelmassa lähinnä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, sekä kehitysyhteistyössä. Onneksi saamelaiskäräjälaki luvataan uudistaa saamelaisten itsemääräämisoikeutta kunnioittavaksi. 

 

Sateenkaarioikeuksia ei mainita hallitusohjelmassa sanallakaan, vaikka nyt alkava Helsinki Pride -viikko muistuttaa niiden puutteista Suomessakin. Translasten ja -nuorten oikeudet, intersukupuolisten lasten kehollinen koskemattomuus, kolmas juridinen sukupuolimerkintä tai eheytyshoitojen kieltäminen puuttuvat ohjelmasta kokonaan.

 

Ihmisoikeusliitto on pitänyt esillä sitä, että Suomi on jo nykyisellään saanut kansainvälisiä huomautuksia toimeentulotuen liian matalasta tasosta. Lisäleikkaukset siihen voisivat rikkoa ihmisten perusoikeuksia. Maahanmuuttokirjauksissa hallitusohjelma ilmoittaa monessa kohtaa julkisesti, että haluaa laskea riman niin matalalle kuin EU-laki sallii. 

 

Hallitus lupaa valmistella ja panna täytäntöön “Suomen neljännen kansallisen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelman”, joka on sinällään lupaavaa, mutta jonka sisältöä ei voi hallitusohjelman perusteella ounastella.

 

Ihmisoikeuksia täytyy edistää aktiivisesti myös Suomessa, ei vain muualla maailmassa. Täytyy elää niin kuin saarnaa, muu on sanahelinää.

 
 

4. Rasismi hallitusohjelmassa

 

On erityisen vakavaa, että hallitusohjelma vahvistaa rakenteellista rasismia. Antirasistista työtä tai rasismin vastustamista ei mainita kertaakaan, mikä vaikuttaa siltä, ettei rasismin kitkeminen kiinnosta hallitusta.

 

Samaan aikaan moni maahanmuuttoon liittyvä kirjaus vaikuttaa olevan mukana vain, jotta muualta Suomeen muuttaneiden elämä vaikeutuisi. Esimerkiksi työluvalla maassa asuvien poistumisvaatimus 3 kuukauden työttömyysjakson jälkeen, sekä työllistyneiden turvapaikanhakijoiden “kaistanvaihdon” estäminen työperäisen oleskeluluvan hakemiseksi on suomalaisen työelämän ja yhteiskunnan edun vastaista eikä luo merkittäviä säästöjä. Se on selkeästi vain muukalaisvihamielistä politiikkaa.

 

On hienoa, että ulkopolitiikan ja kehitysyhteistyön keskiössä ovat ohjelman mukaan naisten ja tyttöjen oikeudet. Mutta kehitysyhteistyövarojen dramaattisten leikkausten jälkeen Suomen kädenjälki kansainvälisenä tasa-arvon puolustajana luultavasti katoaa monesta maasta.

 

Tämä hallitusohjelma ei puolusta jokaisen ihmisen ihmisoikeuksia yhdenvertaisesti riippumatta heidän ihonväristään, kotimaastaan tai matkustusasiakirjastaan.

 

***

 

Hallitusohjelma linjaa poikkihallinnollisen tasa-arvo-ohjelman laatimisesta. Se myös paaluttaa, että “tasa-arvon edistäminen huomioidaan talousarvioprosessissa, keskeisissä uudistuksissa ja hankkeissa”. Tämä täytyy toteuttaa, jotta esiin nostamamme ristiriidat tulisivat tarpeeksi ajoissa näkyviin ja olisivat estettävissä.

 

Unioni on valmis tekemään yhteistyötä näiden teemojen vahvistamiseksi Suomessa. Seuraavat neljä vuotta vaativat tarkkuutta, yhteistyötä ja vakaata ääntä tasa-arvon ja naisten oikeuksien puolustamiselle.

 

Samaan aikaan pysymme itsenäisenä tasa-arvon vahtikoirana. Nyt näyttää siltä, että työt eivät meiltä ole loppumassa tälläkään vaalikaudella.