Voiko sortovallassa eläviä naisia puolustaa ulkopuolelta iskemällä sortavaa maata vastaan? Unionin hallituksen jäsen ja ihmisoikeusasiantuntija Baharak Bashmani kirjoittaa aiheesta Iranin hiljattain loppuneen sodan näkökulmasta.

Sillä aikaa kun Yhdysvallat, Israel ja Iranin islamilainen tasavalta julistavat voittoa sodasta, jota ei olisi koskaan pitänyt käydä, todellisen hinnan maksavat iranilaiset ihmiset. Sodanjälkeisessä tilanteessa hallinto on lisännyt sortoa entisestään. Enemmän pelkoa. Enemmän pidätyksiä. Enemmän teloituksia. Tämä on niiden kaava: vaientaa eriävät äänet, murskata vastarinta. 

Mutta iranilaiset naiset ovat vastustaneet tyranniaa vuosikymmeniä — ilman pommeja, ilman armeijoita, ilman länsimaiden ylistystä.

Iranilaiset naiset ovat jo pitkään olleet hallinnon kovimpia vastustajia. Yli 60% yliopistosta valmistuneista on naisia. Naiset ovat järjestäytyneet, työskennelleet ja johtaneet omaa liikettään. Kukaan ei tullut pelastamaan heitä ja he ovat kieltäytyneet vaikenemasta.

Iranilaiset ovat kahden heidän vapaudestaan piittaamattoman vallan välissä. Toinen on Iranin islamilainen tasavalta. Toinen ovat ulkovallat, jotka ajavat sotaa vapautuksen varjolla. Taas kerran iranilaisia naisia käytetään tekosyynä sodan oikeuttamiseen, “vapauden” nimissä.

Yksi asia on selvä: tässä ei ole kyse demokratiasta tai rauhasta. Kyse on vallasta ja Lähi-idän luonnonvaroista. 

Jos nämä sotaa lietsovat ulkomaat todella välittäisivät naisten oikeuksista, ne olisivat osallistuneet, kun iranilaiset pyysivät maailmaa boikotoimaan maansa nykyistä hallintoa, lopettamaan neuvottelut ja tukemaan Women, Life, Freedom -liikettä. Sen sijaan maailma käänsi selkänsä. 

Sodat ja pommi-iskut eivät ole koskaan vapauttaneet naisia. Kysykää vaikka Irakin, Afganistanin, Syyrian, ja Palestiinan naisilta. Sota ei vapauttanut heitä. Se altisti heidät väkivallalle, epävakaudelle ja surulle.

Naisten vapautuminen ei ole suoraviivaista. Se ei ole ”ei hijabia = vapaus”. Tällainen valkoisten feministien narratiivi yksinkertaistaa mutkikkaita asioita ja oikeuttaa tappamisen ”pelastamisen tai vapauttamisen”nimissä. Iranilaiset naiset haluavat samaa kuin naiset kaikkialla: vapauden valita. Vapauden elää ilman pelkoa. Vapauden rakentaa omaa tulevaisuuttaan ilman diktatuuria, drooneja tai pommeja.

Unohtakaa ennakkoluulonne ja katsokaa, mitä Iranissa tapahtuu. Iranilaiset kärsivät, eivät heidän johtajansa. 

Ei ole mahdollista vapauttaa naisia tappamalla heitä. Jos et ole kuunnellut iranilaisia naisia, älä teeskentele nyt voivasi puhua heidän puolestaan.

Kirjoittaja on ihmisoikeusasiantuntija ja Unionin hallituksen jäsen.