Lausunto ja kuuleminen: Hallituksen tasa-arvoselonteko

Kuuleminen 10.3.2010

Naisasialiitto Unioni ry:n kommentit kirjallisina

Naisasialiitto Unioni ry. kiittää mahdollisuudesta jo toistamiseen lausua tekeillä olevasta selonteosta ja pyytää tarkastelemaan uudestaan myös 25.5.2009 antamaansa lausuntoa.

Lähtökohdat

– Koska naisten ja miesten kategorioissa on merkittäviä sisäisiä eroja, tulisi selonteossa käsitellä myös näitä eroja esimerkiksi lähtökohtanaan yhdenvertaisuuslain nimeämät ryhmät. Vain näin voidaan päästä käsiksi moniperustaisen syrjinnän kysymyksiin. Lisäksi Naisasialiitto Unioni yhtyy Yhden vanhemman perheiden liiton huomautukseen, että sukupuolten väliset työllisyyserot näyttäytyvät täysin toisin, jos tarkastellaan erikseen yksinhuoltajien tilannetta. Yksinhuoltajista valtaenemmistö on naisia. Juuri yksinhuoltajien ja erityisesti naisyksinhuoltajien köyhyysriskien syntyyn ja ehkäisyyn pitäisi kiinnittää erityistä huomiota.

Naisiin kohdistuva väkivalta

– Suomen turvakotiverkosto on vakavasti puutteellinen: turvakoteja on liian vähän ja alueellinen kattavuus puuttuu. Selonteossa voisi nimetä tämän puutteen vahvemmin ja numeerisesti & alueellisesti eritellen. Lisäksi Suomessa on vain yksi salainen turvakoti, mitä voi pitää liian vähäisenä määränä. Turvakotikysymyksen yhteydessä tulee myös käsitellä sitä, missä määrin toimintaperiaatteissa ja auttamiskäytännöissä on turvakotiverkostossa huomioitu parisuhdeväkivallan sukupuolittunut luonne.

– Tulee myös tarkastella sitä, kuinka erityisryhmien, kuten etnisten- ja kielivähemmistöjen, ikääntyneiden, vammaisten tai seksuaalisiin ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien naisten tilanteita on huomioitu väkivaltaa kokeneiden palvelujen suunnittelussa ja saatavuudessa.

– Suomeen on luvattu perustaa lähisuhde- ja perheväkivallan vastaista työtä koordinoiva oma, erillinen, itsenäinen yksikkö (selonteossa ”organisaatio”) sekä Vanhasen I ja II hallitusten aikana. Tällaista yksikköä ei ole perustettu, vain kaksi virkaa THL:een, mikä ei millään muotoa vastaa itsenäistä yksikköä. Selonteko voisi ottaa tähän vahvemman kannan.

– Suomen hallituksen naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen toimintaohjelma on edelleen kesken.

Ihmiskauppa ja paritus

– Ihmiskaupan ja parituksen kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä käsittelevässä lainsäädännössä on soveltamiseen ja uhrien tunnistamiseen liittyviä puutteita. Oikeusministeriön tulisi tutkia asia ja ryhtyä sen jälkeen lainsäädännön uudistustyöhön. Tulisi tarkastella myös sitä, käsitelläänkö poliisitutkinnassa ihmiskauppana käsiteltyjä tapauksia usein lopulta oikeusistuimissa törkeinä parituksina. Koska lainkohdan soveltamisessa saattaa olla määrittelyn vaikeutta ja mahdollisesti liukumaa siinä, milloin kyseessä on ihmiskauppa, milloin törkeä paritus, tosiasialliset ihmiskaupan uhrit eivät välttämättä saa riittävää suojelua. Jos rikos katsotaan törkeäksi paritukseksi ihmiskaupan sijasta, uhrilla ei ole mahdollisuutta saada tuomion perusteella oleskelulupaa. Palauttaminen lähtömaahan voi olla merkittävä riski hänen turvallisuudelleen.

– Valtiovallan tehtävänä tulee olla ihmiskaupan uhrin suojeleminen oikeusprosessissa mm. todistajansuojeluohjelmalla. Tämä koskee lisäksi kaikkia parituksen kohteena olleita henkilöitä, ei ainoastaan ihmiskaupan uhreja. Tämä ei toteudu nyt Suomessa riittävissä määrin.

– Hallinnossa ei ole kerätty tietoa, kuten Cedaw-prosessissa on edellytetty, prostituution esiintyvyydestä Suomessa

Koulutus

– Koulutuksen yhteydessä tulisi tarkastella myös varhaiskasvatuksen tasa-arvokysymyksiä.

Resurssienohjaus

– Selonteossa olisi tarkasteltava sitä, onko Suomessa resurssien hukkakäyttöä, kun tasa-arvotyö on resurssien ohjauksella hankkeistettu lyhyisiin projekteihin ilman jatkuvuutta ja välttämättömään tulosten toimeenpanoon ja käytännön toteutukseen liittyvää vastuuta ja valtaa. Tämä koskee myös väkivallan vastaista työtä.

– Samalla olisi tarkasteltava sitä, ovatko tasa-arvoviranomaisten yksiköt (tasa-arvovaltuutetun toimisto, tasa-arvoyksikkö) ja tasa-arvoasiain neuvottelukunta riittävästi resurssoituja.

– Toimiva tasa-arvopolitiikka on mahdollista vain, kun saatavilla on riittävästi tutkimusta aihepiiristä. Siksi nais- ja sukupuolentutkimukselle tulee taata riittävät resurssit. Selonteossa tulisikin tarkastella tarkemmin tämän tutkimusalan ja oppiaineen nykyisiä toimintaedellytyksiä ja niiden viimeaikaisia muutoksia (esim. Jyväskylän yliopiston tilanne).