Norjan seksin oston kriminalisoiva lain evaluaatio toteaa johtopäätöksenään, että prostituution kysyntä on Norjassa lain seurauksena vähentynyt. Onko tutkimustulos uskottava?

Norjan lain evaluaatio esittää tutkimustuloksenaan, että seksinostokielto on vaikuttanut prostituution kysyntään. Tutkijaryhmä pitää tulosta vakuuttavasti osoitettuna, johtuen
useista eri indikaattoreista. Analyysissä on käytetty hyödyksi paitsi määrällistä dataa (prostituoitujen tukipalvelu Pro Sentretin vuosiraportteja prostituutiomarkkinoiden koosta, Pro Sentretin ja tukipalvelu Nadheimin kenttähavaintotilastoja sekä tukipalvelujen asiakaskehitystilastoja), myös haastatteluja seksiä myyvien miesten ja naisten, poliisin ja
tukipalveluverkoston kanssa, sekä arviota siitä, miten markkinat olisivat kehittyneet ilman lakia, ottaen huomioon Euroopan ja Norjan talouskehityksen, paritusta ja ihmiskauppaa koskevan lainsäädännön vaikutuksen siirtolaisvirtoihin ja jälleen myös kentällä toimivien omat arviot.
Tutkijaryhmän analyysin pohjana on käytetty sekä laadullista että määrällistä aineistoa, ja aineiston pulmat ja vahvuudet on tutkimuksessa hyvin avattu – kuten esimerkiksi se, mistä epävarmuustekijät määrällisessä aineistossa eli pääasiassa Pro Sentretin keräämissä luvuissa johtuvat.

Unioni pitää tutkijaryhmän analyysiä vakuuttavana siten, että tulokset osoittavat selvän
tendenssin usean eri tekijän kautta. Oma arviomme tutkimuksen vakuuttavuudesta perustuu evaluaation lähilukuun, ei vain evaluaation loppupäätelmissä tarjottuihin tuloksiin. Suhtaudumme kriittisesti joihinkin tutkijaryhmän tekemiin johtopäätöksiin, ja läpi tutkimuksen tutkijat esittävät itsekin lukuisia varauksia analyysiinsä. Kokonaisarviona pidämme kuitenkin uskottavasti osoitettuna, että ostokielto on vaikuttanut sekä kysyntään että prostituutiomarkkinoiden kokoon niitä vähentävästi. Kuinka paljon, perustuu väistämättä epävarmaan arvioon. Tutkijaryhmä päätyy esittämään arviokseen 20-25 %. Näemme, että tämä kokonaisarvio on tarjolla myös tulosten yksinkertaista viestimistä varten. Lopulta kiinnostavampia arvioita löytyy tutkimuksesta itsestään – sellaisin perustein, että niiden luotettavuudesta on mahdollista käydä myös tarkempaa keskustelua.

Koska muuttujia monimutkaisessa prostituutiokentässä on useampia, kertoo tulos alustavasti
ostokiellon vaikutuksista viisi vuotta lain voimaantulon jälkeen. Esimerkiksi Euroopan tilanteen muutokset ja muuttuva prostituutiolainsäädäntö muissa maissa ovat tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa prostituution kysyntään Norjassa sitä vähentävästi tai nostavasti. On esitetty kritiikkiä siitä, että johtuen juuri moninaisista vaikutustekijöistä, mitään evaluaatiossa osoitettuja muutoksia ei voida arvioida johtuvaksi juuri ostokiellosta. On selvää, että päällekkäisiä
vaikuttimia on paljon, mutta evaluaatio esittää jokaisen muuttujan kohdalla järjestelmällisesti kysymyksen, ovatko eri tekijät todennäköisesti ostokiellosta johtuvia, päällekkäisiä muiden tekijöiden kanssa vai kertovatko ne ennemmin jostain muista vaikuttajista. Johtopäätökset perustuvat tutkijoiden arvioihin, mutta juuri näitä johtopäätöksiä voi evaluaation lukemalla arvioida.

Pidämme lupaavana erityisesti orastavia tuloksia ostajaryhmien muutoksista. Ostajaryhmistä muun muassa ns. siistit lounasasiakkaat, nuoret miehet ja naiset ovat vähentyneet
seksiä myyvien naisten ja miesten mukaan. Vastaavasti ulkomaalaisten asiakkaiden suhteellinen osuus on lisääntynyt norjalaisten määrän vähentyessä. On varsin todennäköistä, että varovaisimmat asiakkaat reagoivat ostokieltoonensimmäisinä. Aiempi tutkimus Norjassa vuodelta 2011 on esittänyt, että nuoret miehet suhtautuvat seksin ostamiseen aiempaa kriittisemmin. Myös ensikertalaisten moraalinen kynnys ostaa seksiä on kokenutta ostajaa korkeampi ja seksinostokiellon oletetaan vahvistaneen tätä. Asenteiden osalta olisi kuitenkin varhaista todeta vielä mitään varmaa, sillä asenteet ja normit muuttuvat hitaasti.

Katuprostituutio vs. sisätiloissa tapahtuva prostituutio

Tutkijaryhmä ei löydä merkkejä siitä, että katuprostituutio olisi siirtynyt merkittävässä määrin
sisätiloihin. Myöskään tukipalveluja tarjoavilla järjestöillä ei ole tästä viitteitä. Poliisi taas arvioi haastatteluissa, että jos ostaja löytää myyjän, löytää poliisikin. Heidän mukaansa väite siitä, että prostituutio olisi painunut maan alle, sen sijaan että se olisi todella vähentynyt, ei pitäisi
paikkaansa. Saatavilla oleva, tutkimuksessa perusteellisesti arvioitu tieto, jolla sisätiloissa toimivien myyjien määrää on pyritty arvioimaan, tukee käsitystä siitä, että prostituutio on vähentynyt myös sisätiloissa, huolimatta lukujen epävarmuudesta. Katuprostituution vähenemistä ei tavata pitää luotettavana merkkinä muutoksista, koska prostituutio toimii piiloissa. Tutkijaryhmä, poliisi tai tukipalveluja tarjoavat järjestöt eivät eivät siis kuitenkaan
löytäneet merkkejä tällaisista siirtymistä. Me tulkitsemme tätä tietoa varovasti, mutta peilaten sitä myös tutkijoiden tekemään arvioon siitä, että markkinoiden todellisen koon tulisi olla ilman lakia nykyistä jopa 45 % suuremmat. Niinpä lieväkin kasvu sisätilojen prostituutiossa olisi silti
todennäköisesti vähennystä siihen, mikä tilanne olisi ilman lakia. Ja silti luvut osoittavat ennemmin alaspäin. Kuten edellä on todettu, arvioita myös sisäprostituution vähenemisestä ei ole evaluaatiossa kuitenkaan peilattu vain lukuihin, vaan myös muun muassa seksin myyjiltä, tukipalveluita tarjoavilta järjestöiltä ja poliisilta saatuihin arvioihin.

Seksinostolaki vs. parituslaki

Merkille pantavaa evaluaation tuloksissa on sen tuoma tieto parituslainsäädännön ja seksinostolain samanaikaisesta toimeenpanosta. Norjassa paritukseen on puututtu agressiivisesti muun muassa estämällä asuntojen käyttö prostituutiotarkoituksessa. Erityisesti Oslon poliisin operaation Husløs näyttäytyy evaluaation valossa toimivan ostokieltolain tarkoitusta vastaan
asettamalla seksiä myyvät naiset parittajien sijaiskärsijöiksi. Ostokiellon on esimerkiksi tarkoitus tarjota seksin myyjille työkalu raportoida hankala ostaja, mutta se ei ole mahdollista, koska he voivat menettää samalla asuntonsa. Poliisin näkemys lakien yhteisvaikutuksesta on positiivinen, koska ostokielto on mahdollistanut tiedonsaannin ostajilta ihmiskauppa- ja paritusrikoksista. On kuitenkin selvää, että poliisi arvioi lakien yhteisvaikutusta lähinnä poliisitoimen kannalta, sosiaalisten vaikutusten unohtuessa. Sekä seksinostokieltolain että ihmiskauppalain on tarkoitus tukea ja olla rankaisematta seksin myyjää ja tämä tarkoitus tyhjenee, jos myyjiä rangaistaan samanaikaisesti parituslainsäädännön kautta. Tämä toimii ostokiellon tarkoitusta vastaan ja tulisi ottaa Suomessa huomioon sekä lakimuutosten valmistelussa että niiden toimeenpanossa.

Seksin myyjien asema

Evaluaatiossa seksin myyjien asemaa on selvitetty haastattelemalla seksiä myyviä naisia ja miehiä sekä tukiverkostotoimijoita. Seksiä myyvät naiset ja miehet katsovat seksinostolain johtaneen neljään muutokseen: 1) ostotapahtumat ovat nopeutuneet, 2) katuprostituutiossa asiakkaat ovat hermostuneempia ja aiempaa suurempi osa heistä on karkeampia (ns hyvät asiakkaat vähentyneet), 3) asiakkailla on vähemmän aikaa ja 4) heillä on enemmän vakioasiakkaita. Muutoksista kahta viimeistä pidettiin positiivisina. Kaksi ensimmäistä johtivat
suurempaan turvattomuuden tunteeseen. Erikseen haastatteluissa tuli ilmi, että katupoliisi käyttää seksinostolakia myös myyjien rankaisemiseen (esimerkiksi tutkimalla löytyykö myyjiltä kondomeja) ja että osalta kaduilla partioivista poliiseista puuttuu täysin tieto ja koulutus koskien sekä seksikauppaa että ihmiskauppaa ja niitä koskevaa lainsäädäntöä. Myyjät raportoivat myös
erityisesti parituslainsäädännön toimeenpanon tuomista ongelmista, jotka johtivat siihen, että parittajia jahdatessaan poliisit päätyvät kovistelemaan seksin myyjiä. Tämä on vastoin sekä ihmiskauppa- että seksinostolakien tarkoitusta ja tuo esiin ongelmia, joihin on esimerkiksi koulutuksella ja toimenpideohjeita muuttamalla mahdollista ja välttämätöntä puuttua
seksinostolakia koskevista päätöksistä riippumatta myös Suomessa.

Haastatteluissa seksiä myyvien naisten ja miesten kanssa nousi tutkijoiden mielestä yllättävästi esiin myös se, että osa myyjistä kannatti lakia. Osa taas kannatti erityisesti sen asenteita muuttavaa pyrkimystä, koska eivät halunneet lastensa kasvavan maailmassa, jossa on ok ostaa seksiä toiselta ihmiseltä. Tämä ei poista sitä, että lakia myös vastustettiin. On kuitenkin ollut kiinnostavaa nähdä, että vastaavanlaiset myönteiset näkökannat on kritiikissä mitätöity tutkijoiden tulkintoina. Kritisoinnin täytyy liittyä siihen, että kyseisiä osia ei ole luettu, koska on vaikea uskoa, että keskustelijat haluaisivat kieltää myyjien sellaisen henkilökohtaisen kokemuksen, joka poikkeaa oletuksesta.

Kun lakia arvioidaan siitä reaalipoliittisesta näkökulmasta, että sen voimassaolo Norjassa jatkuu,
ellei sitä kumota, tai että samanlaisesta laista keskustellaan myös Suomessa, on tärkeää pystyä keskustelemaan tarkemmalla tasolla myös seksin myyjiä koskevista ongelmista. Olisi yksinkertaistavaa ja virheellistä väittää, että seksinostokiellolla ei ole mitään kielteisiä vaikutuksia, mutta yhtä yksinkertaistavaa olisi väittää, että kaikki evaluaation esiin nostamat myyjien kohtaamat ongelmat juontuisivat seksinostokiellosta. Evaluaatio dokumentoi
turvallisuustekijöitä ja niiden muutoksia 70-luvulta lähtien ja pohtii eri tekijöiden vaikutusta tilanteiden muuttumiseen eri aikakausina. Huolimatta kannoista itse lainsäädäntöön, avoin keskustelu edellyttäisi analyysiä siitä, mitkä ongelmista ovat sellaisia, joihin on mahdollista vaikuttaa seksinostolain raamien sisällä, mitkä ovat kolmen prostituutiota koskevan lain tai muiden tekijöiden yhteis- tai ristikkäisvaikutusta, mitkä seikat johtuvat muista tekijöistä – ja mitkä ovat kenties kysymyksiä, joihin on hyvin vaikea päästä käsiksi. Norjan raportti esimerkiksi paljastaa ongelmia poliisin koulutuksessa tai parituslain ja seksinostolain yhtäaikaisessa soveltamisessa, kuten seksin myyjiä rankaisevan asunnon menettämisen mahdollisuuden. Nämä ovat ongelmia, joita olisi mahdollista ratkoa myös Norjan nykyisen lain puitteissa. Samanlaisia esimerkkejä on noussut esiin myös Ruotsissa. Avoin keskustelu tarkentaisi nykyisen polarisoituneen ja jokseenkin vaihtoehdottomana näyttäytyvän keskustelun seksin myyjien olosuhteista todellisten ongelmien analyysiin ja ratkaisuvaihtoehtoihin eri mallien sisällä. Keskustelun syvenemisen, eri näkökulmien lähenemisen ja erityisesti seksiä myyvien naisten
ja miesten kannalta tämä olisi olennaista.

Väkivalta

Väkivallan suhteen osa haastatelluista myyjistä koki, että väkivalta on lisääntynyt, osa taas että se
on vähentynyt asiakkaiden tultua varovaisemmiksi. Tukiverkostotoimijoiden mukaan väkivallan lisääntymisestä ei ole merkkejä. Pro Sentretin aiheesta tekemää tutkimusta ennen ja jälkeen lain voimaantulon on tutkijaryhmän mukaan vaikea pitää arvioinnin pohjana, koska tutkimusten määrittelyt väkivallasta eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Kokonaisluvuissa selvitykset osoittaisivat väkivallan jonkin verran lisääntyneen, mutta vertailtaessa tutkimusten jaettuja
arvoja olisi väkivalta sittenkin selvästi vähentynyt. Ilmoitetussa väkivallassa ei myöskään näy nousua, mutta ilmoittamiskynnys on prostituutiossa korkealla. Päinvastoin kuin julkisessa keskustelussa on esitetty, korkeampi ilmoituskynnys ei tutkijoiden selvityksen perusteella kuitenkaan vaikuttaisi johtuvan seksinostolaista vaan ennen kaikkea parituslainsäädäntöön liittyvästä asunnon menettämisen, ilmiantamisesta kiinni jäämisen ja osoitteen julkitulemisen
pelosta. Muita ilmoituskynnystä lisääviä tekijöitä ovat muun muassa ulkomaalaisten oleskelu- ja työlupien puute, tai olemassaolevan luvan menettämisen pelko. Edellä esitetyn perusteella tutkijaryhmä päätyi esittämään, että väkivallan lisääntymisestä ei ole merkkejä. Tarkempi analyysi muun muassa poliisin toimien vaikutuksista ja ilmoittamiskynnystä madaltavista tekijöistä jäi kuitenkin tässä kysymyksessä vajaaksi tai kokonaan tekemättä.

Evaluaation luotettavuus

Kuten minkä tahansa tutkimuksen tai tutkimusraportin kohdalla, tulee tämänkin evaluaation tuloksia arvioida kriittisesti. Huolellisen lukemisen tulisi olla kritiikin pohjalla, sillä evaluaatio on laaja ja tietoa on tiheässä. Olemme tässä arvioineet raporttia niiden kysymysten pohjalta, joita keskustelussa on noussut esiin, mutta olisimme toki voineet nostaa esiin myös muita kiinnostavia kysymyksiä. Nostamalla asioita esiin annamme tulkinnoille tietyn hyväksyntämme – tässä esiin nostetuissa kysymyksissä sekä tietopohja että siitä tehty laadullinen arviointi on nähdäksemme ollut luotettavaa, tai olemme nostaneet kritiikkimme erikseen esiin. Mahdollisista virheistä sekä tietopohjassa että sen analyysissä vastaa kuitenkin tutkijaryhmä. Emme esitä päätöksenteon pohjaksi omaa analyysiämme tai järjestömme näkökulmaa esiintuovia tiedotteitamme evaluaatiosta, vaan itse evaluaatiota. Toivomme, että päättäjät, media ja
näiden asioiden parissa toimivat tutustuisivat siihen huolella. Varmaa on, että evaluaatio ei ole yhtä yksipuolinen kuin siitä käydystä keskustelusta voisi päätellä, vaan se antaa eväitä sekä seksinostolain kritisoimiselle että sen puolustamiselle. Yksiselitteinen tyrmääminen tuntuu kuitenkin lyhytnäköiseltä, erityisesti, jos evaluaatiota ei ole luettu ennen kuin se jo tyrmätään.

Mitä Unioni siis haluaa?

Unioni, yhdessä Exitin kanssa, haluaa, että Norjan lain evaluaatio otetaan päätöksenteon pohjaksi myös Suomessa. Sen tulisi olla kansanedustajien käytössä jo syksyllä, kun lakiesitykset prostituutiota, paritusta ja ihmiskauppaa koskevista lakimuutoksista tulevat eduskunnan käsittelyyn. Evaluaatio tarkastelee lain vaikutuksia monesta eri näkökulmasta ja pohtii myös ostokiellon yhteisvaikutusta paritus- ja ihmiskauppalainsäädännön kanssa. Evaluaation tarjoama tieto auttaa pohtimaan ostokiellon toimivuutta suhteessa lain tavoitteisiin, kuten prostituution ja kysynnän vähentämiseen, ja toisaalta sitä, miten ostokielto vaikuttaa seksin myyjiin ja mitä Norjan mallin onnistumisista ja epäonnistumisista voitaisiin oppia.

Mihin Unionin kanta perustuu?

Unioni painottaa prostituutiokannassaan prostituution vähentämistä, jotta yhä harvempi nainen ja mies olisi tahtomattaan osallinen ilmiössä, joka on luonteeltaan sukupuolittunutta ja jota pidämme epätasa-arvon ilmentymänä. Näemme, että kysyntään puuttuminen on ainoa toimi, jonka on osoitettu vähentävän prostituutiota. Usein poliittisessa keskustelussa kiistanalaisiksi mainitut tulokset Ruotsista ja Norjasta osoittavat tilastollisesti merkittävän korrelaation ostokiellon ja prostituutiomarkkinoiden pienenemisen ja kysynnän vähenemisen välillä. Tutkimus on luonteeltaan itsekorjaavaa, mutta näitä lukuja ei ole pystytty kiistattomasti kumoamaan. Myös kysyntää vähentävästä asennemuutoksesta on sekä Ruotsissa että Norjassa orastavia merkkejä, vaikka asennemuutosten mittaaminen vaatii huomattavasti nykyistä pidemmän aikajänteen.

Kuka Unionin kannasta päättää?

Unionin nykyinen kanta prostituutiolainsäädäntöön on vahvistettu vuosikokouksessa keväällä 2013. Unioni on kuitenkin ajanut ostokieltoa siitä asti, kun asiasta alkoi keskustelu Ruotsin naisrauhapaketin valmistelun yhteydessä vuosituhannen vaihteessa. Kantoja edustaa ja niistä tiedottaa yhdistyksen hallitus, puheenjohtaja ja pääsihteeri.