Naisasialiitto Unioni kiittää lausuntopyynnöstä. Lausumme kysymyksiin niiltä osin kuin ne vastaavat osaamisaluetta sukupuolten tasa-arvoon liittyen.

Kysymys numero 4.: Antakaa tietoja samanpalkkaisuusohjelman 2016–2019 toimeenpanon tuloksista ja siitä, miten tämä ohjelma tai muut toimenpiteet ovat myötävaikuttaneet ’sama palkka samanarvoisesta työstä’ -periaatteen tosiasialliseen noudattamiseen. Selostakaa myös, millä tavoin sopimusvaltio vastaa haasteeseen pienentää miesten ja naisten välistä epätasa-arvoa työmarkkinoilla, etenkin merkittävää ammatillista sukupuolijakoa ja sukupuolten välistä palkkaeroa sekä lisätä naisten kokopäiväiseen työhön osallistumista. Antakaa tietoja toimenpiteistä, joihin on ryhdytty naisten raskauteen, synnytykseen tai äitiyslomaan perustuvan, työmarkkinoilla tapahtuvan syrjinnän ehkäisemiseksi ja ilmoittakaa niiden tapausten lukumäärä, jotka on tutkittu ja joista on annettu rangaistus.

Vastaus: Henkilökohtaiset lisät muodostavat merkittävän osan palkkeroista. Naisjärjestöt ovat puhuneet palkka-avoimuuden puolesta, joka paljastaisi ainakin osan sukupuolten välisistä palkkaeroista. Hallitusohjelmassa todetaan palkka-avoimuutta lisättävän tulevalla vaalikaudella.  Tasa-arvovaltuutetun vuosikertomus 2018[1]osoittaa, että raskaussyrjintä on edelleen todellinen ongelma. Syrjintä on yleistä erityisesti määräaikaisten työsuhteiden kohdalla ja vuokratyössä. Tasa-arvovaltuutettu esittää kertomuksessaan (sivu 12) suosituksia syrjinnän torjumiseksi. Työmarkkinoiden sukupuolisegregaation poistamiseksi tehtävä työ ei ole systeemaattista. Segregaation purkuun tulisi kiinnittää huomiota jo varhaiskasvatuksesta lähtien Naisasialiitto Unionin Tasa-arvoinen varhaiskasvatus –hanke on vuodesta 2010 alkaen kouluttanut varhaiskasvatuksen ammattilaisia. Hankkeen tavoitteena on kouluttaa ammattilaiset tukemaan lasta yksilöllisesti ja suhtautumaan kriittisesti sukupuolirooliodotuksiin. Sukupuolisensitiivinen näkökulma tulisi lanseerata myös perusopetukseen. On viitteitä, että maahanmuuttajataustaisia tyttöjä ohjataan hoitoalalle vaikka heidän omat intressinsä olisivat muualla. [2]Tämä on huolestuttavaa sopimuksen kannalta sillä, tämä estää 6. artiklan toteutumisen.

Kysymys numero 16.: Antakaa tietoja toimenpiteistä, joihin on ryhdytty perheeseen liittyvien vastuiden tasapuoliseksi jakamiseksi ja työn ja muun elämän tervettä tasapainoa edistävien olosuhteiden luomiseksi sekä näiden toimenpiteiden vaikutuksista.

Vastaus: Juha Sipilän hallituksen oli määrä toteuttaa perhevapaauudistus vaalikaudella 2015-2019. Uudistus kuitenkin kaatui siihen, ettei uudistukselle annettu minkäänlaisia taloudellisia resursseja. Perhevapaauudistus on keskeinen tekijä siihen, että perheeseen liittyvät vastuut jakautuisivat nykyistä tasaisemmin. Tutkimusten mukaan lapsen saaminen on kriittinen kohta kotitöiden epätasa-arvon lisääntymisessä.[3] Mitä tasaisemmin perhevapaat jakautuvat sitä tasaisemmin jakautuu hoivavastuu ja sitä myötä vastuu perhe-elämästä.
Kysymys numero 22.: Antakaa tietoa toimenpiteistä, joihin on ryhdytty kohdennetun tuen takaamiseksi kaikille köyhyydessä tai köyhyysriskin alla eläville, etenkin yksinhuoltajaperheille, lapsiperheille ja nuorille.

Vastaus: Eläkkeelle olevat naiset elävät saman ikäisiä miehiä useammin köyhyysrajan alapuolella[4]. Eläkkeiden sukupuolittuneisuuden tarkastelu on varsin tuoretta. Sosiaali- ja terveysministeriössä on meneillään sukupuolten välisten eläke-erojen pienentymiseen tähtäävä hanke[5]. Lapsiperheköyhyys on ollut yhteiskunnallisen keskustelun keskiössä koko 2000-luvun. Silti tilanteessa ei ole tapahtunut parannusta. Yhteiskunnan tuki lapsiperheille ei noussut kasvun vuosina, mutta lamavuosina 1990-luvun alussa ja 2010-luvulla lapsiperheiltä on leikattu.[6] Kotihoidontuki aiheuttaa köyhyysloukun naisille, jotka ovat poissa työvoimapalveluiden piiristä useita vuosia kotihoidontuen turvin. Erityisessä syrjäytymisriskissä ovat maahanmuuttajataustaisen naiset. Suomessa elää luku- ja kirjoitustaidottomia maahanmuuttajataustaisia naisia, jotka kotihoidontuen avulla pystyvät olemaan pitkiä aikoja kotona.[7] Valtaosa kotoutumispalveluista on tarkoitettu työmarkkinoilla oleville. Kotivanhemmuus saattaa estää henkilön sivistyksellisten oikeuksien toteutumisen kolmannen artiklan mukaisesti.

Kysymys numero 26.: Raportoikaa toimista, joihin on ryhdytty niiden haasteiden voittamiseksi, joita huonoosaisten ja syrjäytyneiden ryhmien naisilla ja tytöillä on yhä seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvien laitosten ja palveluiden saavuttamisessa sekä tarvikkeiden ja tietojen saannissa. Antakaa tietoa toimista, joihin on ryhdytty vammaisten naisten ja tyttöjen tukemiseksi heidän seksuaali- ja lisääntymisterveyttään koskevassa päätöksentekoprosessissa.

Vastaus: Suomessa on huonosti tietoa siitä, miten syrjäytyneiden, päihdeongelmaista, asunnottomien tai paperittomien naisten oikeudet seksuaali- ja lisääntymisterveysasioissa toteutuvat.

Lisätiedot:

Milla Pyykkönen
Pääsihteeri
0407739632
paasihteeri@naisunioni.fi

 

[1] https://www.tasa-arvo.fi/documents/10181/0/TAS_vuosikertomus_2018_FI_web.pdf/56284f38-3c45-4aee-a5a4-925ac4b61976

[2] https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/stub-24

[3] https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/hyvinvointi/perheen-ja-tyon-yhteensovittaminen/lastenhoito-ja-kotityot

[4] https://www.etk.fi/tiedote/elakelaisnaisten-taloudellinen-asema-suhteessa-miehiin-on-kohentunut/

[5] https://stm.fi/tasa-arvo/hankkeet

[6] https://www.pelastakaalapset.fi/pelastakaa-lapset-verkkolehti/thl-julkisti-tutkimuksen-lapsiperhekoyhyydesta/

[7] https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005982389.html