Lausunto maahanmuuttohallinnon kehittämisestä 17.6.

Naisasialiitto Unionin näkemyksiä Ole Norrbackin tekemästä
selvityksestä ”Maahanmuuttohallinnon ja maahanmuuttoviraston toiminnan
kehittäminen”

Sisäasiainministeriö

Asia:
Naisasialiitto Unioni kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi Ole Norrbackin raporttiin liittyen.

Yleisiä huomioita
Naisasialiitto pitää hyvänä sitä, että maahanmuuttopalveluiden tehostamiseen kiinnitetään huomiota. Naisasialiitto Unioni on kuitenkinsitä mieltä, että maahanmuuttoasioiden hoitamisessa ja maahanmuuttopolitiikassa pitäisi pyrkiä valtavirtaistamiseen sektoriajattelun sijaan. Etniset suhteet ja yhdenvertaisuus ovat kaikkien virkamiesten vastuulla. Tähän saakka Suomen maahanmuutto-politiikkaa on vaivannut viranomaistoiminnan ja tehtävien hajanaisuus ja päällekkäisyys. Unioni suhtautuu kuitenkin varauksella siihen, että tehostamisen taustalla olisi nimenomaan merkittävät säästöt, niin kuin esimerkiksi selvityksen sivulla 9 todetaan ” Siirtämällä
päätöksenteko, vastaanotto ja kotoutuminen saman sateenvarjon alle syntyy merkittäviä säästöjä, kun hallinto kootaan talousarviossa yhteen pääluokkaan ja lukuun”. Hallinnon tehostamisen taustalla ei saisi olla säästösyyt, vaan resurssien uudelleenohjaus ja lisääminen.
Maahanmuuttoprosessi on maahanmuuttajan näkökulmasta tällä hetkellä raskas, byrokraattinen ja pitkä. Siksi hallinnoinnin tehostamista tulisi pohtia myös maahanmuuttajien näkökulmasta.

Maahanmuuttoviranomaiset ovat useimmiten maahanmuuttajan ensimmäinen kontakti Suomeen. Siksi Naisasialiitto Unioni pitää tärkeänä selvityksessä esille nostettua viranomaisten asiakaspalvelun parantamista. Selvityksessä ei ole perusteellisesti pohdittu, mitä asiakaspalvelun parantaminen käytännössä tarkoittaa. Naisasialiitto Unioni pitää tärkeänä sitä, että maahanmuuttoviranomaiset mutta myös kaikki maahanmuuttajien kanssa työtä tekevät viranomaiset (esim. sosiaalistyöntekijät, opettajat, terveydenhuollon ammattilaiset) koulutetaan niin, että he tuntisivat paremmin maahanmuuton taustoja, kulttuurisia tekijöitä sekä olisivat tietoisia maahanmuuttajien yhteiskunnallisesta asemasta Suomessa myös erityisryhmien osalta. Tämä on erityisen tärkeää lasten, nuorten, vanhusten ja naisten näkökulmasta. Sukupuolisensitiivisen tiedon ja asiakaspalvelun lisääminen maahanmuuttoon liittyvissä viranomaistoiminnoissa on ensiarvoisen tärkeää, eikä siihen ole Suomessa tähän asti suunnattu riittävästi huomiota ja resursseja. Sensitiivisempi työote tarkoittaa myös maahanmuuttaja-asiakkaan perhetaustoihin perehtymistä ja ylipäätään perheen huomioimista osana asiakkuutta. Se tarkoittaa myös sekä nais- että mieserityistä työotetta.

Kokonaisuudessaan Naisasialiitto Unioni ehdottaa, että tulevaisuudessa maahanmuuttopolitiikassa, mutta myös sitä koskevassa viranomaistoiminnassa ymmärrettäisiin kotoutuminen ja integraatio moniulotteisena prosessina, joka kattaa myös suomalaisen yhteiskunnan valmiudet monikulttuurisissa kysymyksissä. Kotoutumista ei ole järkevää käsitellä ainoastaan maahanmuuttajiin liittyvänä kysymyksenä, vaan on pohdittava tarkoin sitä, miten suomalaista asenneilmastoa parannetaan, rasismia sekä syrjintää kitketään ja etnistä yhdenvertaisuutta lisätään. Tämä edellyttää monikulttuuristen kysymysten huomioimista myös sellaisessa viranomais- ja palvelutoiminnassa, joka ei sinänsä ole tekemisissä maahanmuuttajien kanssa. Tämän hetken tutkimusten mukaan viranomaisilla ei esimerkiksi ole tarpeeksi tietoa nuorten maahanmuuttajien kokemasta syrjinnästä, ja nuoret hakevat harvoin apua viranomaisilta. Siksi kotouttamispoliittisesti olisi järkevää se, että kotouttamissuunnitelmat jokaisessa kunnassa tehtäisiin koko palvelurakennetta ajatellen ja että niiden jalkauttamisesta huolehdittaisiin aikaisempaa paremmin. Tämä edellyttää kaikkien viranomaisten sitoutumista maahanmuuttajapoliittisten asioiden hoitamiseen, ei ainoastaan niiden, joiden asiakkaina maahanmuuttajat selkeimmin ovat.

Erityisiä huomioita

Vastaanottokeskusten asema (sivut 18-20)

Naisasialiitto Unionin mielestä on virhe siirtää vastaanottokeskukset Maahanmuuttoviraston alaisuuteen. Turvapaikanhaussa saattaa viranomaistoiminnassa ilmetä virheitä ja jopa väärinkäytöksiä, ja näiden ehkäisyn kannalta on oleellista, että vastaanotto ja lupien myöntäminen on erotettu toisistaan. Vastaanottokeskusten työntekijöiden pitää olla riippumattomia päätöksenteosta.

Nopeutettu turvapaikkamenettely (sivut 21-22)

Naisasialiitto pitää kyseenalaisena nopeutetun turvapaikkamenettelyn tehostamista, joka korostaisi entisestään poliisitutkinnan roolia – suuntaus, joka on vastoin muun muassa vähemmistövaltuutetun näkemystä. Useat eri kansainväliset järjestöt ja tahot ovat kritisoineet Suomen nopeutettua turvapaikkamenettelyä siitä, ettei se huomioi turvapaikkahakijoiden oikeusturvaa ja että se mahdollistaa sen, että ihmisiä pikakäännytetään Suomesta ilman asiallista ja perinpohjaista selvitystä. Naisasialiitto Unioni yhtyy monien kansalaisjärjestöjen näkemykseen siitä, että määräajoista olisi luovuttava ja sen sijaan taattava, että kaikki turvapaikkahakemukset käsitellään huolellisesti ja perusteellisesti.

Työvoiman maahanmuutto (sivut 29 ja 34)

Selvityksessä korostetaan työnantajien ja Suomen ulkomaisten edustustojen vastuuta Suomeen työskentelemään tulevien informoinnissa ja kouluttamisessa. Lisäksi todetaan, että Suomeen työllisyyssyistä muuttavien ja heidän perheenjäsentensä pitää saada täällä koulutustaan vastaavaa työtä. Tavoite on hyvä, mutta sen saavuttaminen vaatii erityistoimia ja resursseja. Esimerkiksi terveydenhoitoalalla säännökset ammatinharjoittamisesta ovat tiukat eikä Euroopan ulkopuolella suoritettua tutkintoa automaattisesti hyväksytä. Siksi täydennyskoulutusta pitää järjestää riittävästi, ja tämän lisäksi Suomeen saapuvia täytyy informoida tilanteesta jo lähtömaassa.

Sukupuoleen perustuvan vainon huomioiminen turvapaikkakäsittelyssä

Naisasialiitto Unioni pitää valitettavana sitä, ettei selvityksessä käsitellä sukupuolisensitiivisesti maahanmuuttaja-asiakkaitten tarpeita. Yksi oleellisimmista puutteista liittyy turvapaikka-menettelyssä tällä hetkellä siihen, ettei sukupuoleen perustuva vaino ole edelleenkään riittävä syy turvapaikan saamiselle. Ulkomaalaislakia tuleekin tästä syystä muuttaa. Muun muassa sukuelinten
silpomista, pakkoavioliittoa, pakkoabortteja tai lähisuhdeväkivaltaa pakenevia naisia on suojeltava myöntämällä heille turvapaikka, ja tästä on laadittava selkeät ohjeistukset maahanmuuttovirastolle. Lisäksi ulkomaalaislain muutoksen yhteydessä pitää ottaa harkintaan lain perhekäsityksen muuttaminen siten, että perheeseen katsotaan kuuluviksi myös esimerkiksi omat vanhemmat.

Helsingissä 17.6.08