Mielipidekirjoitus: Aborttikeskustelussa unohdettu naisten oikeudet
Mielipidekirjoitus, julkaistu Helsingin Sanomissa 8.3.2013
Aloitteet aborttilainsäädännön tiukentamiseks niin, että terveydenhoitohenkilökunnalla olisi oikeus kieltäytyä abortista vakaumuksen perusteella ja sikiövaurion vuoksi tehtävän abortin ylärajaa alennettaisiin, ovat saaneet paljon medianäkyvyyttä. Julkisessa keskustelussa myös lakiesityksiä vastustavat äänet ovat omaksuneet lakialoitteiden kehyksen ja kielen. On erittäin huolestuttavaa, että abortista puhutaan nyt tavalla, joka sivuuttaa naisten oikeudet.
Ehdotukset lainsäädännön tiukentamiseksi, ja usein myös niitä koskeva uutisointi, antavat väärän kuvan tämänhetkisestä tilanteesta.
Suomessa aborttilaki on jo eurooppalaisittain tiukka. Silti monet tiukentamisesityksiä arvostelleet ovat päätyneet puolustamaan nykyistä lakitekstiä sen sijaan, että esimerkiksi vaadittaisiin
lain päivittämistä naisten oikeuksien näkökulmasta. Nykylaissa raskauden keskeyttäminen ei ole täysin naisen oma valinta.
Toinen nykykeskustelun ongelma on, että abortista on puhuttu lähes pelkästään terveydenhoitohenkilökunnan näkökulmasta, ja naisten oikeudet ovat pudonneet pois keskustelusta. Monissa maissa on kuitenkin vahvaa näyttöä siitä, että hoitohenkilökunnan mahdollisuus kieltäytyä abortin tekemisestä ei tue naisten oikeutta lailliseen ja turvalliseen aborttiin. Kieltäytyminen toimenpiteen tekemisestä voi olla laajaa: esimerkiksi Italiassa yli 70 prosenttia julkisella sektorilla työskentelevistä gynekologeista ei suostu tekemään abortteja.
Myös lakialoitteeseen kriittisesti suhtautuvat ovat esittäneet abortin terveydenhoidon ammattilaisten ikävänä, joskin väistämättömänä velvollisuutena.
”Jonkun se on tehtävä”, otsikoi Helsingin Sanomat (Sunnuntai 24. 2.). Jutun mukaan Gynekologiliitto vastustaa kieltäytymisoikeutta siksi, että se asettaisi lääkärit eriarvoiseen asemaan – niihin, jotka saavat kieltäytyä abortista, ja niihin, jotka eivät saa. Näin puhuttaessa unohtuu, että ”se” eli oikeus aborttiin on yksi perustavanlaatuisista asioista naisten ihmisoikeuksien toteutumisessa.
Abortin esittäminen ennemmin ikävänä lääketieteellisenä toimenpiteenä kuin kansainvälisten sopimustenkin takaamana ihmisoikeutena saattaa vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen. On helpompi vastustaa vaikeaa asiaa, jonka kanssa lääkäritkään eivät haluaisi olla tekemisissä, kuin naisten perustavanlaatuista oikeutta määrätä omasta ruumistaan.
Keskustelu aborttilaista osoittaa, että politiikkaa ei tehdä vain lakialoitteilla, vaan myös ohjaamalla keskustelua tiettyyn suuntaan. Meidän ei tulisi kuitenkaan antaa arvokonservatiivien
määritellä abortista käytävän keskustelun lähtökohtia edes silloin, kun he toimivat keskustelunavaajina. Naisten ihmisoikeudet on syytä palauttaa aborttikeskustelun ytimeen, ja kansainvälinen naistenpäivä on siihen sopiva ajankohta.
Tetti Vähämaa
Hallituksen puheenjohtaja
Anna Elomäki
Tohtoritutkija, hallituksen varajäsen
Naisasialiitto Unioni