Näin aborttioikeus menetettiin Puolassa – ei anneta sen tapahtua missään muualla


Miten maa, jossa abortti sallittiin vielä 1970-luvulla raskaana olevan toiveesta päätyi tilanteeseen, jossa aborttilaki on yksi Euroopan tiukimmista? Puola on varoittava esimerkki tasa-arvon takapakista, kirjoittaa Naisasialiitto Unionin pääsihteeri Eekku Aromaa 

 
 
Viime vuosina olemme lukeneet kauhistuneena uutisia aborttioikeuden tiukentamisesta Yhdysvalloissa sen jälkeen, kun korkeimman oikeuden ns. Roe vs Wade -päätös kumottiin vuonna 2022. Useissa osavaltioissa aborttia onkin nykyisin rajoitettu tai se on kokonaan kielletty.
 
Vähemmälle huomiolle on jäänyt tasa-arvon takapakki Euroopassa. Myös täällä tasa-arvon mureneminen on todellinen uhka, sillä järjestäytynyt anti-gender-liike pyrkii murentamaan yhdenvertaisuutta ja jo saavutettuja oikeuksia.  
 
Oikeutta aborttiin on rajoitettu monissa EU-maissa tavalla tai toisella: esimerkiksi Puolassa ja Maltalla aborttia on lähes mahdotonta saada virallisia reittejä. Italiassa ja Kroatiassa taas lääkärit saavat kieltäytyä tekemästä toimenpiteitä, jonka vuoksi aborttia on käytännössä vaikea saada. Monissa maissa abortti on kallis ja sitä voi olla siksi hankala saada. 
 
Monelle saattaakin tulla yllätyksenä, että kaikissa nykyisin aborttia rajoittavissa maissa tilanne ei ole aina ollut näin huono. Vielä 1970-luvulla Puolan aborttilaki oli salliva ja toimenpiteen sai pyytämällä.
 
Mitä tässä välissä tapahtui? 
 
 

Aikajana 1932–1992: aborttioikeuden nousu ja tuho   

 
Vuonna 1932 Puolasta tuli ensimmäinen maa Neuvostoliiton ulkopuolella, joka laillisti abortin raiskauksen tai äidin terveydelle aiheutuneen riskin vuoksi. 
 
Vuonna 1956 aborttilaki vapautettiin entisestään niin, että se salli raskauden keskeytyksen käytännössä aina. Syyt olivat enemmän käytännölliset kuin oikeuksiin perustuvat. Päättäjät pitivät lakiuudistusta välttämättömänä laittomista ja turvattomista aborteista johtuneen korkean äitiyskuolleisuuden vuoksi. 
 
Liberaalin aborttilainsäädännön johdosta Puola toimi turvallisena maana suorittaa abortti muista Euroopan maista tuleville, joiden kotimaissaan lainsäädäntö oli huomattavasti tiukempi. Naiset matkustivat Puolaan esimerkiksi Ruotsista tekemään abortteja, koska ne olivat siellä saatavilla ja edullisia. 
 
90-luvulle tultaessa, kommunismin kukistuttua, taantumukselliset voimat kuitenkin nostivat päätään Puolassa ja katolinen kirkko pyrki lisäämään yhteiskunnallista vaikutusvaltaansa. Tämä merkitsi myös naisten lisääntymisoikeuksiin kohdistuvien hyökkäysten alkua. Vuodesta 1990 alkaen aborttilainsäädäntöön alettiin esittää yhä tiukempia vaatimuksia ja julkisin varoin rahoitetuissa sairaaloissa abortteja alettiin rajoittaa. Toukokuussa 1992 Puolan lääkärikillan hyväksymässä eettisessä säännöstössä abortit käytännössä kiellettiin useimmissa julkisissa laitoksissa. 
 
Kokonaan uusi aborttilaki hyväksyttiin 1993 ja oikeutta raskauden keskeytykseen rajoitettiin poistamalla ”vaikeat elinolosuhteet” perusteluista. Abortteja voitiin tämän jälkeen tehdä Puolassa laillisesti ainoastaan tapauksissa, joissa raskaana olevan naisen henki tai terveys olivat vakavasti uhattuna, jos kyse oli raiskauksesta tai insestistä ja tapauksissa, joissa kahden lääkärin vahvistamat testit osoittivat, että sikiö oli vakavasti vahingoittunut. 
 
Näin aborttioikeus käytännössä peruutettiin lähes 40 vuoden liberaalin lainsäädännön jälkeen. 
 
Vuonna 1996 abortti vapautettiin hetkellisesti sosiaalisista syistä, mutta vuoden päästä Puolan perustuslakituomioistuin peruutti päätöksen ja totesi sosiaalisista syistä suoritetun abortin olevan perustuslain vastainen.
 
Protesteista huolimatta Puolassa on pyritty tiukentamaan aborttilakeja koko 2000-luvun ajan. 
 
Vuonna 2015 oikeistokonservatiivinen Laki ja oikeus -puolue voitti enemmistön parlamenttivaaleissa. Valtakautensa aikana puolue pyrki ja onnistui rajoittamaan aborttioikeutta entisestään.
 
Lopulta abortti kiellettiin perustuslakituomioistuimen päätöksellä myös tapauksissa, joissa syynä olisi sikiön vakava sairaus tai vamma. Tuomion tultua voimaan abortti on ollut sallittu vain raiskauksen tai insestin ollessa kyseessä tai jos raskaus uhkaa äidin terveyttä ja henkeä. 
 
Käytännössä aborttikieltoa on kuitenkin tulkittu hyvin tiukasti, eivätkä puolalaiset naiset ole saaneet sairaaloissa raskauden keskeytyksiä edes silloin, kun heidän henkensä on ollut vaarassa. 
 
Aborttikiellon aikana moni raskaana oleva on menettänyt henkensä puutteellisen hoidon vuoksi.
 
 

Izabela Sajborin kuoleman jälkeen koko Puola marssi kaduilla

 
Yksi Puolassa aborttikiellon seurauksena menehtyneistä naisista on vuonna 2021 kuollut Izabela Sajbor. Sajbor odotti vauvaa, jolla oli todettu Edwardin syndrooma. Odotettu ja toivottu toinen lapsi oli niin vakavasti sairas, että hänen ei odotettu elävän kauaa. Sajbor pyysikin lääkäriltään raskauden keskeytystä lääketieteellisistä syistä, mutta tätä ei myönnetty.      
 
Syyskuun 21. päivänä 2021 hänen lapsivetensä puhkesi 22. raskausviikolla ja hän suuntasi välittömästi sairaalaan Pszczynaan. Hän tunsi, että kaikki ei ollut hyvin ja epäili saaneensa verenmyrkytyksen. Tilanne näytti uhkaavalta. 
 
Siitä huolimatta, että Sajborilla oli korkeat tulehdusarvot, lääkärit kieltäytyivät keskeyttämästä raskautta ja viivyttivät hänen hoitoaan, kunnes sikiön sydämenlyönnit lakkasivat.
 
Hän lähetti sairaalasta epätoivoisia tekstiviestejä läheisilleen. “Minusta todella tuntuu, että minulla on jonkinlainen tulehdus. Luitani särkee, minua paleltaa,” hän kirjoitti äidilleen. “Tragedia. Henkeni on vaarassa.”
 
Sikiö kuoli lopulta – ja niin kuoli myös Izabela. Hän menehtyi septiseen shokkiin 30-vuotiaana vain 24 tuntia sairaalaan saapumisensa jälkeen 22. syyskuuta 2021. 
 
Häntä jäivät suremaan 9-vuotias tytär, aviomies, äiti ja perhe.
 
Myöhemmin perheen asianajaja julkaisi tapauksen sosiaalisessa mediassa. Marraskuussa tuhansien ihmisten marssit Izabelan muistolle levisivät läpi satojen pienten ja suurten Puolan kaupunkien. 
 
Kuukausi tapahtuneen jälkeen koko Puola osoitti mieltään.
 
Aborttioikeusliike onkin kampanjoinut Izabelan ja muiden aborttikiellon uhrien perheiden kanssa aktiivisesti kiellon kumoamisen puolesta. Eturintamassa on ollut naisliike Ogólnopolski Strajk Kobiet (Polish Women’s Strike), eli Puolan naisten lakko. 
 
Nyt muutosta yritetään jälleen ajaa lainsäädännön kautta. 12. huhtikuuta 2024 Puolan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä hyväksyttiin useita lakiesityksiä, joilla pyritään muuttamaan Puolan julmaa aborttilainsäädäntöä parempaan suuntaan. Lakipaketti etenee nyt parlamentissa, mutta sen läpimeno ei ole vieläkään varmaa.
 
Positiivisesta käänteestä huolimatta aborttioikeuden saavuttamiseksi on yhä paljon työtä tehtävänä.
 
 

Euroopassa tarvitaan nyt yhteisrintamaa ja laaja poliittinen tuki aborttioikeudelle

 
Valitettavasti Puola ei ole ainoa Euroopan Unionin jäsenmaa, jonka aborttioikeus vaatii päivitystä. 
 
Tänä keväänä Ääni aborttioikeudelle -kampanjassa asiaan on pyritty tuomaan muutos eurooppalaisella kansalaisaloitteella. Aloitteen tueksi on kerätty lähes 400 000 allekirjoitusta. Aloitteen myötä EU perustaisi mekanismin, jonka turvin abortin voisi saada turvallisesti ja maksutta ja tarpeen tullen toisessa EU-maassa, jos oman maan lainsäädäntö ei sitä sallisi. 
 
Aloitteen takana on kansainvälinen My Voice My Choice -kampanja, johon myös puolalainen Strajk Kobiet kuuluu. 
 
Allekirjoitusten jälkeen aloite menee Euroopan komission käsiteltäväksi. Euroopan parlamentilla on monta mahdollisuutta vaikuttaa aloitteen käsittelyyn. 
 
Tarvitsemmekin nyt europarlamenttiin mahdollisimman monta edustajaa, jotka ovat valmiita puolustamaan aloitetta, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa. 
 
Pyydän, äänestä! Älä jätä päätöstä EU:n tulevaisuudesta niille, jotka haluavat rajoittaa ja kontrolloida kehojamme, vaan pysäytetään yhdessä tasa-arvon takapakki. 
 
Käy katsomassa listaus eurovaaliehdokkaista, jotka ovat sitoutuneet puolustamaan EU:n laajuista aborttioikeutta täältä ja anna äänesi aborttioikeudelle sekä yhdenvertaiselle Euroopalle, myös puolalaisten naisten, tyttöjen ja kohdullisten puolesta.
 
Eurovaalien ennakkoäänestys alkoi 29.5. Nämä vaalit ovat käänteentekevät naisten oikeuksien kannalta, sillä konservatiiviselle politiikalle povataan eurovaaleissa vaalivoittoa populistinen laitaoikeiston ja tasa-arvoa vastustavan antigender-liikkeen kasvatettua suosiota useissa Euroopan maissa. 
 
Kansallismielisyyden ja populismin nousu kulkee käsi kädessä tasa-arvon heikkenemisen sekä seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksien kaventumisen kanssa. 
 
Aborttioikeuden menetys Puolassa on konkreettinen esimerkki siitä, miltä tasa-arvon takapakki voi käytännön tasolla näyttää. Ei anneta tämän tapahtua missään muualla.
 
Jos sinä et äänestä, joku muu äänestää.
 
Kotimaan ennakkoäänestys on 29.5.-4.6., ja varsinainen vaalipäivä 9.6.2024.
 
 

Eekku Aromaa

Kirjoittaja työskentelee Naisasialiitto Unionin pääsihteerinä