Lausunto asetusluonnoksesta naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisen ja torjunnan toimikunnasta

Naisasialiitto Unioni kiittää mahdollisuudesta lausua asetusluonnoksesta naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisen ja torjunnan (SopS 52/2015, Istanbulin sopimus) toimikunnasta.

Naisasialiitto Unioni katsoo kuitenkin, että asetusluonnos ei mahdollista toimikunnan tehtävien toteuttamista siten, että Istanbulin sopimuksen vaatimat velvoitteet täyttyvät. Toimikunnalle ei ole esitetty riittäviä resursseja toimintaan, sille ei ole annettu asetusluonnoksessa itsenäistä päätäntävaltaa eikä toimikunnan kokoonpanossa ole huomioitu sukupuolten tasa-arvoa edistävien järjestöjen edustusta.

Asetusluonnoksen 2 §:n mukaan toimikunta ”1) vastaa Istanbulin sopimuksen toimeenpanon edellyttämien toimenpiteiden yhteensovittamisesta, täytäntöönpanosta, seurannasta ja vaikutusten arvioinnista; 2) sovittaa yhteen Istanbulin sopimuksen 11 artiklassa tarkoitettua tietojen kokoamista sekä tarkastelee sen tuloksia ja tiedottaa niistä; 3) pitää yhteyttä muissa maissa toimiviin Istanbulin sopimuksen 10 artiklan nojalla asetettuihin tahoihin; 4) suorittaa muut valtioneuvoston sille antamat tehtävät.

Naisasialiitto Unioni huomauttaa tehtäväkentän olevan erittäin laaja. Jotta toimikunnan olisi mahdollista täyttää tehtävänanto Istanbulin sopimuksen vaatimalla tavalla, on erittäin tärkeää, että toimikunnalla on asianmukaiset taloudelliset resurssit toimintaan. Toimikunnalla on syytä olla täysipäiväinen pääsihteeri sekä riittävät tukirakenteet, kuten asiantuntijoista koostuva sihteeristö, mikä tulee kirjata mukaan myös asetukseen.

Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2016 julkaisemassa muistiossa (1) Tavoitteena naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja perheväkivallasta vapaa Suomi. Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelmasta Istanbulin sopimuksen toimeenpanoon arvioitiin vuosiksi 2010-2015 Suomessa laaditun naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelman tuloksia sekä tuotettiin tietoa naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi tehtävän työn nykytilasta Suomessa suhteessa Istanbulin sopimukseen. Muistiossa todetaan, että tilanne Suomessa ei tällä hetkellä olla lähelläkään Istanbulin sopimuksen velvoitteiden täyttymistä. Myös kansainväliset ihmisoikeussopimuksia valvovat elimet ovat toistuvasti puuttuneet Suomen naisiin kohdistuvan väkivallan korkeisiin lukuihin sekä tehottomiin toimiin väkivallan torjumiseen. STM:n selvityksen mukaan tähän keskeisenä syynä on ollut ohjelman riittämätön tai olematon resursointi.

STM:n muistion mukaan sopimuksen koordinointi on ensiarvoisen tärkeässä asemassa sopimusvelvoitteiden täyttämisessä. Vaikka Istanbulin sopimus antaa melko paljon liikkumavaraa sille, millainen koordinaatioelimen pitää olla, korostaa se kuitenkin tukirakenteiden ja rahoituksen merkitystä sekä sitä, että koordinointielimellä tulee olla päätäntävaltaa. Annettu asetusluonnos ei kuitenkaan anna viitteitä siitä, että toimikunnalla olisi erillisiä resursseja toimintaan, eikä liioin päätäntävaltaa.

Asetusluonnoksen kohdassa 3 § toimikunnan kokoonpanosta sanotaan, että ”Toimikunnalla on puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä enintään 16 muuta jäsentä, joista kullakin on henkilökohtainen varajäsen. Valtioneuvosto määrää toimikunnan kokoonpanon neljäksi vuodeksi kerrallaan. Toimikunnassa on oltava edustajat ainakin ulkoasiainministeriöstä, oikeusministeriöstä, sisäministeriöstä, valtiovarainministeriöstä, opetus- ja kulttuuriministeriöstä, työ- ja elinkeinoministeriöstä, sosiaali- ja terveysministeriöstä, Poliisihallituksesta, Opetushallituksesta sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.” Lisäksi kohdassa sanotaan, että ”Toimikunta voi määrätä pysyviä asiantuntijoita keskuuteensa.”

Kohdassa 4 § Toiminnan järjestäminen puolestaan sanotaan, että ” Toimikunta voi asettaa keskuudestaan jaostoja. Asettaessaan jaoston toimikunta määrää, mitä osa-aluetta ja mitä siihen kuuluvia tehtäviä jaosto voi käsitellä toimikunnan puolesta. Jaostoon voi kuulua myös toimikunnan ulkopuolisia jäseniä, jotka sosiaali- ja terveysministeriö määrää toimikunnan ehdotuksesta enintään toimikunnan toimikaudeksi.”

Naisasialiitto Unioni kiittää kokoonpanon poikkihallinnollisuutta. Unioni pitää kuitenkin erittäin tärkeänä, että toimikunnan jäseninä on viranomaistahojen edustajien lisäksi sukupuolten tasa-arvoa edistävien kansalaisjärjestöjen edustus. Kansalaisjärjestöt vastaavat tällä hetkellä valtaosasta väkivaltatyöstä Suomessa, ja niille on tämän työn myötä kertynyt arvokasta asiantuntemusta, jonka tulee näkyä myös toimikunnan työssä. Unioni huomauttaa, että Istanbulin sopimus nimenomaan korostaa yhteistyön tärkeyttä erilaisten ei-viranomaistahojen, erityisesti kansalaisjärjestöjen, kanssa.

Asetusluonnosta käsittelevässä muistiossa sanotaan, että kansalaisjärjestöjen edustus on mahdollista turvata toimikunnan keskuudessa toimivien jaostojen kautta. Unioni ei pidä tätä riittävänä, vaan vaatii kansalaisjärjestöjen edustuksen kirjaamista asetukseen ja toimikunnan kokoonpanoon. Unionin näkemystä tukee myös STM:n edellä mainittu selvitys, jonka yhtenä toimenpidesuosituksena on ei-viranomaistoimijoiden, mukaan lukien kansalaisjärjestöt, tehokas kytkeminen yhteistyöhön väkivaltaa vastaan.

Kaiken kaikkiaan Unioni on hyvin huolissaan siitä, otetaanko Suomessa Istanbulin sopimuksen velvoitteet riittävän vakavasti. Asetusluonnos sopimusta koordinoivasta toimikunnasta on huolestuttava signaali siitä, ettei sopimusvelvoitteiden toimeenpanoon ole olemassa riittävästi poliittista tahtoa.

Lähteet: 1. Törmä Sinikka & Pentikäinen Merja 2016: Tavoitteena naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja perheväkivallasta vapaa Suomi. Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelmasta Istanbulin sopimuksen toimeenpanoon. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2016:15.