Yli 150 naispappia vastasi Naisasialiitto Unionin kyselyyn

Naisasialiitto Unionissa kartoitettiin keväällä kirkon piirissä toimivien naisten työskentelyolosuhteita. Unionista lähetettiin kysely seurakuntien palveluksessa oleville naispuolisille papeille ympäri Suomen.

Kyselyn tulokset olivat monin tavoin ristiriitaisia. Yhtäältä monet vastaajat korostivat tasa-arvon olevan kunnossa omassa seurakunnassaan. Toisaalta kyselyssä paljastui, että naispuolisia pappeja syrjitään edelleen monin tavoin: Joissain seurakunnissa käytetään vieläkin työvuorolistoittelua, jossa naispuoliset työntekijät joutuvat väistymään. Raskaana olevia pappeja on kielletty osallistumasta alttaritoimituksiin. Naisten on myös vaikea saada vakituisia virkoja ja edetä urallaan. Pääsemistä kirkkoherraksi tai piispaksi pidettiin vaikeana.

Osa vastaajista myös kertoi tasa-arvoisista työyhteisöistä ja hyvästä työilmapiiristä. Tämä osoittaa, että Suomessa toimii monia esimerkillisiä seurakuntia, joissa miehet ja naiset työskentelevät yhdessä sujuvasti ja tasavertaisina. Miksi ongelmaseurakunnat eivät pyri ottamaan näistä seurakunnista esimerkkiä?

Kyselyn vastauksista näkyy selvästi, että naispappien erimuotoinen syrjintä ei rajoitu vain yksittäisiin seurakuntiin. Syrjinnän eri asteet uralla etenemisen vaikeuksista seksuaaliseen häirintään kertovat syvällä olevista ongelmista seurakuntien ruohonjuuritason työkulttuureissa.

Näyttääkin siltä, että seurakunnat ovat jakautuneet sen mukaan, kuinka hyviä työpaikkoja ne ovat naispuolisille työntekijöille. Monissa seurakunnissa ei systemaattisesti nosteta tasa-arvoasioita esille, eikä niiden eteen tehdä pitkäjänteistä työtä. Siten seurakuntien tasa-arvoisuus tuntuu valitettavasti olevan enemmän kiinni yksittäisistä henkilöistä kuin johdonmukaisesta tasa-arvotyöstä.

Seurakuntien tasa-arvo-ongelmiin ei ole kyetty puuttumaan kirkon sisäisillä ohjeilla. Kysely paljastaa, että esimerkiksi vuoden 2006 piispainkokouksen ohjeistus, jonka mukaan työvuorolistoja ei saa järjestellä sukupuolen perusteella, ei ole täysin toiminut.

Naisasialiitto Unioni vaatii, että tasa-arvolaki ulotetaan kaikilta osin koskemaan myös evankelis-luterilaista kirkkoa. Tasa-arvolain 2 §:stä on poistettava soveltamisalan rajoitus, ettei laki koske evankelis-luterilaisen kirkon uskonnonharjoitukseen liittyvää toimintaa. Rajoitus menetti joka tapauksessa oikeutuksensa samalla, kun naispappeus sallittiin evankelis-luterilaisessa kirkossa.

On kestämätön tilanne, että tasa-arvolain säädökset ja velvoitteet eivät lain kirjaimen mukaan koske kirkon keskeisintä toimintaa, uskonnon harjoittamista. Kirkko on valtion suojeluksessa ja nauttii veronkanto-oikeudesta. Siten kirkon työntekijöihin kohdistuvasta sukupuolisesta syrjinnästä on oltava samat seuraukset kuin syrjinnästä muissakin työpaikoissa.

Kirkon on myös ryhdyttävä aktiivisesti kehittämään omia toimintatapojaan tasa-arvon edistämiseksi ja huolehdittava siitä, että tasa-arvotyötä harjoitetaan kaikissa seurakunnissa. Ensimmäisten toimenpiteiden joukossa kirkon on uudistettava virkanimityskäytäntöjään. Niiden tulee edistää naisten ja miesten tasapuolista sijoittumista erilaisiin tehtäviin ja suoda yhtäläiset mahdollisuudet uralla etenemiseen, kuten tasa-arvolain 6 §:n 2 momentin 2. kohdassa edellytetään.