Vanhemmuus on elämänalue, jossa tasa-arvosta ollaan kaukana. Häämöttää ehkä horisontissa, jos sielläkään. Matka on niin pitkä, että moni nuorena parina tarkan tasa-arvoisesti vastuut ja vapaudet jakanut heteropariskunta huomaa kuin tahtomattaan luisuvansa perinteisiin asetelmiin esikoisen odotuksen ja syntymän myötä. Ja yhtäkkiä perheessä on äiti, joka ensisijaisesti vastaa lasten hoivaan liittyvistä asioista ja enemmän tai vähemmän osallistuva apuvanhempi, isä. 

 

Hoitovastuusta seuraa usein suurempi vastuu kaikista kodin asioista: ne metatyöt. Perhevapaat jaetaan perinteiseen tapaan, minkä vaikutus valuu työelämään, raskaussyrjinnän yleisyyteen ja naisten ura- ja eläkekehitykseen. Voittajaksi ei jää vanhemmuspelin häviäjäkään, vaan hänellä on riski ehkä elämän tärkeimpien ihmissuhteiden jääminen ohueksi ja heikko asema erotilanteessa. 

 

Ristiriita tasa-arvopyrkimysten ja todellisuuden välillä on vanhemmuudessa räikeä ja voi yllättää tuoreen vanhemman. Erään tutkimuksen mukaan äidit ovat uupuneempia niissä maissa, joissa yhteiskunnassa yleisesti pyritään tasa-arvoon ja syyksi on arveltu juuri tätä odotusten ja todellisuuden ristiriitaa. 

 

Miksi kiusalliseen sukupuolirooliutumiseen luisutaan lasten saamisen myötä hyvästä tahdosta huolimatta? Synnyttävä vanhempi saa toki tiettyä biologista etumatkaa raskausaikana, mutta enimmäkseen asiaa selittää vahva ja usein kyseenalaistamaton “äiti ensisijaisena vanhempana” -normi yhteiskunnassamme. 

 

Neuvola olisi mainiossa asemassa haastamaan normia: se on usein aivan ensimmäinen paikka, jossa tulevat vanhemmat nähdään tässä uudessa tehtävässä, ja se on jatkossakin merkittävä vanhemmuuden tukija ja todistaja. 

 

Neuvola näyttää kuitenkin olevan äitien valtakunta. Tuoreessa tasa-arvobarometrissa reilu puolet vastaajista koki, ettei miehiä kohdella täysivaltaisina julkisissa palveluissa, kuten neuvolassa tai päivähoidossa.

 

Perheet ovat Unionin Tasa-arvoinen neuvola -hankkeelle kertoneet tapahtuneen sellaista, että jos ja kun mies tulee neuvolaan, hänen osuutensa perheessä arvioidaan niin mitättömäksi, ettei häntä edes katsota silmiin, eikä hänen valmistamisensa vauvan tuloon kiinnosta ketään. Jos nyt joku ajattelee, että näin on voinut olla ehkä vuosia sitten, niin ei, vaan vuonna 2025. Tai jos joku ajattelee, ehkä jossakin perinteiden perämailla, niin ei, vaan Helsingissä. 

 

Tietysti suurin osa ei-synnyttävistä vanhemmista otetaan neuvolassa hyvin vastaan. Siinäkin voi silti olla sivumaku. “Joka kerta on kehuttu miten hienoa on, kun isä on mukana” ei voi olla välittämättä viestiä, että toisinkin voisi valita. Kehumalla voi siis itse asiassa vahvistaa äitinormia, samaan tapaan kuin huomauttamalla, että “onpa mukavaa että isäkin saa puuhastella vauvan kanssa”, kun oikeasti isän on puuhastelun sijaan aikomus ottaa tasa-arvoisesti oikea hoivavastuu omalla vanhempainvapaavuorollaan. 

 

Neuvolalla on lakisääteinen velvollisuus paitsi tukea jokaisen vanhemman vanhemmuutta, myös edistää tasa-arvoa. Ei-synnyttävien vanhempien huomioiminen ja heidän pystyvyytensä kasvattaminen on siihen oiva keino. Kun tulet ensi kerran kohdatuksi vanhempana, ei voi olla vaikuttamatta, millaisin oletuksin, asentein ja sanoin se tapahtuu. Vahvistetaanko vai haastetaanko normeja. 

 

Tällä viikolla 18.9. vietetään kansallista terveydenhoitajapäivää. Valistuksen ja yhteisen hyvän ajamisen traditio on ammatissa pitkä. Itsekin neuvolan ammattilaisena tiedän, että hyvä tahto tukea kaikkia vanhempia on kyllä olemassa. Äitinormi vain taitaa olla perinteisessä palvelussa jopa vahvempi kuin yhteiskunnassa yleensä. Neuvolatyötä tekevältä vaaditaan siksi aivan erityisen hoksaavaa ja päättäväistä kaikenlaisten sukupuolinormien haastamista – koskivat ne sitten vanhempia tai lapsia. 

 

Neuvola ei voi sanella tasa-arvoa perheisiin, mutta se voisi olettaa tasa-arvoa. Vanhemman voi sukupuolesta riippumatta olettaa olevan aivan yhtä kiinnostunut lapsen asioista ja aivan yhtä pätevä lasta hoitamaan, rakastamaan ja kasvattamaan. Tämä oletus voi näkyä kohtaamisessa, kiinnostuksessa, kannustuksessa ja siinä, kenen syliin vauva vaa’alta palautetaan. Uskon, että sillä on merkitystä. 

 

Karla Loppi

 

Kirjoittaja työskentelee asiantuntijana Naisasialiitto Unionin Tasa-arvoinen neuvola -hankkeessa, jota osarahoittaa Euroopan unioni.