Lausunto oikeusministeriölle pahoinpitelyrikoksista

Naisasialiitto Unioni ry:n lausunto oikeusministeriölle

Asia: Pahoinpitelyrikos läheissuhteissa ja työpaikalla. Työryhmämietintö 2009: 11

Naisasialiitto Unioni ry kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto työryhmämietinnöstä ja toteaa että esitetyt lainmuutokset ovat sinänsä tervetulleita uudistuksia. Lähisuhdeväkivallan luonteen tähden olisi tärkeää, että tähän saakka lievinä pahoinpitelyinä käsiteltyjä tekoja voitaisiin tästedes käsitellä pahoinpitelyinä mietinnössä esitetyllä tavalla. Erityisen painavana perusteluna Naisasialiitto Unioni pitää sitä, että samalla syytteet tulevat virallisen syytteen alaisiksi rikoksiksi.

Tämä on erityisen tärkeää, koska lähisuhdeväkivaltaan liittyy usein fyysisiä ja psyykkisiä alistus- ja riippuvuussuhteita, jotka voivat vaikuttaa väkivallan uhrin harkintakykyyn ja päätöksentekokykyyn.

Naisasialiitto Unioni yhtyy hallitussihteeri Tuula Andersinin eriävään mielipiteeseen sillä lisäyksellä, että koko opetustoimi tulisi ottaa mainittujen alojen ohella uudistuksen piiriin. Juuri opetustoimesta tulee hälyttäviä viestejä opettajantyön muutoksista uhkailujen ja väkivaltakokemusten vuoksi.

Koska uudistuksen soveltamiseen liittyy erityistä hankaluutta, Naisasialiitto Unioni haluaa lisätä, että uudistusten tehokkain toteuttaminen olisi koko lievän pahoinpitelyrikoksen asettaminen yleisen syytteen alaiseksi.

Toistuvuus lähisuhdeväkivallassa

Työryhmän toimeksiannossa työryhmälle asetettiin tehtäväksi käsitellä parisuhdeväkivallan toistuvuutta. Työryhmä päätyi kuitenkin rajaamaan käsittelynsä vain lievään pahoinpitelyyn, vaikka väkivallan toistuvuudessa on muita keskeisiä kysymyksiä.

Työryhmän olisi suonut tarkastelevan esimerkiksi sitä kuinka viimeksi pahoinpitelyrikosten säännöksiä muutettaessa kategorioiden sisällöt muuttuivat. Törkeän pahoinpitelyrikosten tunnusmerkistön muutoksen myötä nykyisin pahoinpitelyksi voidaan katsoa hyvinkin vakavat väkivallanteot, kuten kuristaminen tai maassa makaavan potkiminen kengät jalassa.

Mietinnössä nykytilan arvioinnin yhteydessä (s.32-33) esitetään, että nykyinen lainsäädäntö mahdollistaisi pahoinpitelyn tai törkeän pahoinpitelyn uusimisen tai toistamisen huomioon ottamisen rangaistuksen koventamisperusteena. Naisasialiitto Unioni katsoo kuitenkin, että ei ole otettu riittävästi huomioon lähisuhdeväkivallan erityisenä piirteenä fyysisen väkivallan niveltymistä taloudelliseen, henkiseen ja seksuaalisen vallankäyttöön. Ruotsin lainsäädäntöä uudistettaessa näin kuitenkin tehtiin.

Mietinnössä sivuutetaan täysin tehtävänannossa mainittu osa koskien parisuhteissa tapahtuvaa toistuvaa väkivaltaa ja sen parempaa huomioimista rangaistuskäytännöissä. Mietinnön kohdalla on tehty valinta keskittyä läheisissä suhteissa tapahtuvien lievien pahoinpitelyjen erityiseen moitittavuuteen rikostunnusmerkistössä. Mietinnössä ei esitetty erityistä perustelua sille, miksi toistuva väkivalta ja sen erityinen merkitys pahoinpitelyrikoksissa on päätetty sivuuttaa. Naisasialiitto Unioni on erityisen pettynyt tähän ratkaisuun, sillä tutkimusten mukaan uhka, toistuvuus ja väkivallan eri muotojen yhteen kietoutuminen ovat erityisen tunnusomaisia parisuhdeväkivallalle. Toistuva väkivalta luo alituisen kontrollin ja pelon ilmapiirin. Esimerkiksi Ruotsin lainsäädännössä on erityisesti kiinnitetty huomiota väkivallan toistuvuuteen lähisuhteissa. Mietinnössä myös todetaan, että säännös, jossa useita eri aikoina tehtyjä ja yksittäisiä itsenäisiä rikostunnusmerkistöjä täyttäviä tekoja arvioidaan yhtenä törkeänä rauhanloukkausrikkomuksena, on rikosoikeudellisesti hyvin erikoislaatuinen eikä sitä ole mahdollista sovittaa suomalaiseen oikeusjärjestelmään. Toteamusta ei mietinnössä avata lainkaan, eikä siinä esitetä väitteelle minkäänlaisia perusteita.

Mietinnössä olisi tullut käsitellä hyvin ongelmallista lähisuhteissa tapahtuvan väkivallan sovittelua. Tarvittaessa olisi ollut kutsuttavissa asiantuntijoita aiheesta kuultaviksi työryhmään. Esimerkiksi Tasa-arvoasiain neuvottelukunta suhtautuu kielteisesti lähisuhteissa tapahtuvan väkivallan sovitteluun.

Soveltaminen

Kuten mietinnössäkin todetaan tutkimusten mukaan poliisi saattaa rajatapauksissa määritellä teon lieväksi pahoinpitelyksi säilyttääkseen asianomistajalla mahdollisuuden päättää asian jatkokäsittelystä. Nyt ehdotettu lainmuutos herättää kysymyksiä siitä, kuinka poliisi tulee arvioimaan esimerkiksi kotihälytyksen aikana toistuvuutta. Mietintökin toteaa että oikeastaan vasta esitutkinta alkaa antaa kuvaa kokonaistilanteesta. Jos poliisi määrittelee että kyseessä on asianomistajarikos, esitutkintavaiheeseen ei luultavasti monissa tapauksissa päästä, kun henkilö ei sitä osaa tai jaksa vaatia.

Jos lievä pahoinpitely kokonaisuudessaan ei olisi asianomistajarikos, tällaista ongelmaa ei ilmenisi. Lievän pahoinpitelyn asettaminen virallisen syytteen alaiseksi olisi myös yhteiskunnallinen, väkivallan vastainen viesti. Väkivalta ei ole hyväksyttävää.