Puolan feministit eivät kaipaa sääliä

Puolalainen Marta Lempart on monessa liemessä keitetty ihmisoikeusaktivisti. Suomessa keväällä vieraillut Lempart uskoo, että EU:n laajuinen Ääni aborttioikeudelle -kansalaisaloite hyödyttää muitakin kuin tiukan linja maiden asukkaita.

 

Teksti: Hanna Hantula

Kuva: Nora Sayyad

 

Puolalainen Marta Lempart on monessa liemessä keitetty ihmisoikeusaktivisti. Suomessa keväällä vieraillut Lempart uskoo, että EU:n laajuinen Ääni aborttioikeudelle -kansalaisaloite hyödyttää muitakin kuin tiukan linja maiden asukkaita.

 

Puolan aborttilainsäädäntö on yksi EU:n tiukimmista. Täysin kielletty abortti ei silti Puolassakaan ole – ainakaan paperilla. Raskaudenkeskeytyksen voi saada, jos raskaus on saanut alkunsa seksuaalirikoksesta tai jos se uhkaa raskaana olevan henkeä tai terveyttä. Käytäntö on kuitenkin usein toinen, sanoo juristi Marta Lempart.

 

”On syyttäjän vastuulla todistaa, että rikosta epäillään. Tälle ei kuitenkaan ole asetettu mitään aikarajaa ja usein syyttäjät vain jättävät asian hoitamatta.”

 

Vuonna 2022 Puolan viranomaiset kirjasivat 107 julkisen terveydenhuollon piirissä tehtyä raskaudenkeskeytystä. Abortin voi kuitenkin tehdä Puolassa laillisesti myös kotona. Kansalaisjärjestö Abortion Without Borders, arvioi neuvovansa noin 120 puolalaista päivittäin abortin saamisessa. 

Kotiabortissa konkreettisesti avustaminen on Puolassa rikos, mutta laki ei kiellä jakamasta tietoa esimerkiksi siitä, mistä raskaudenkeskeytykseen tarvittavia lääkkeitä kannattaa ostaa, paljonko ne maksavat, miten niitä kannattaa käyttää tai miten abortin voi saada ulkomailla. 

 

Järjestelmän hinta on yli 10 miljoonaa euroa vuodessa, ja sitä rahoittavat kansalaisjärjestöt. ”Puolan valtion tulisi maksaa tämä lasku”, Lempart sanoo.

 

Takana kahdeksan rankkaa vuotta

 

Syynä Puolan synkkään ihmisoikeustilanteeseen on oikeistokonservatiivinen Laki ja oikeus -puolue (PiS), joka ehti pitää valtaa kahdeksan vuotta, ennen kuin hävisi parlamenttivaalit viime syksynä. PiS paitsi kiristi aborttilakia, myös sääti lakeja, jotka heikensivät tuomioistuinten riippumattomuutta niin pahasti, että maa joutui EU:n erityistarkkailuun ja olisi saattanut menettää äänioikeutensa unionissa. Myös riippumaton lehdistö ajettiin ahtaalle, ja esimerkiksi maan yleisradioyhtiö TVP oli pitkään poliitikkojen tiukassa kontrollissa.

 

Marta Lempart on kotimaassaan tunnettu aktivisti. Vuodesta 2016 hän on ollut keskeinen hahmo Ogólnopolski Strajk Kobiet, eli Puolan naistenlakko-liikkeessä.  Edellinen hallitus yritti hiljentää vastustajansa kovin keinoin. Lempartia on muun muassa kielletty astumasta jalallaan Puolan parlamenttiin ja koronapandemian aikaan TVP julkaisi luvatta hänen terveystietojaan. Aborttioikeutta puolustavissa mielenosoituksissa poliisiväkivalta oli välillä rajua.

 

”Aiemmin he eivät uskaltaneet hyökätä esimerkiksi keskiluokkaisten ihmisten kimppuun, jotka eivät ole selkeästi anarkisteja tai aktivisteja. Kukaan ei ollut valmistautunut siihen, että poliisilla on aseet ja he voivat tehdä mitä haluavat.”

 

Lempartia surettaa se, miten monien nuorten käsitystä valtiosta muovasi pysyvästi se, että mielenosoituksiin piti mennä kasvomaskien ja suojalasien kanssa siltä varalta, että poliisi käyttää kaasua. 

”Nuoria on aina ollut vaikea saada äänestämään, mutta poliisiväkivallan kokemisen jälkeen se on erityisen vaikeaa. Luottamus valtioon on mennyt. Puhe poliittisesta järjestelmästä ja äänestämisen tärkeydestä on heille vain sanoja”, Lempart murehtii.

 

Kyseessä eivät ole kuitenkaan vain sanat. Viime syksynä puolalaiset äänestivät itselleen uuden parlamentin, eikä PiS enää ole pääministeripuolue. Nyt valtaa pitää keskustaoikeistolainen ja melko liberaali Kansalaisfoorumi. 

 

Tällä hetkellä parlamentin rattaissa pyörii yhteensä neljä lakiesitystä, jotka parantaisivat abortin saatavuutta. Niiden läpimeno ei kuitenkaan ole selvää, sillä vaikka parlamentti ne hyväksyisikin, voi PiS-taustainen presidentti Andrzej Duda silti jättää ne vahvistamatta.

 

Lempartilla kuitenkin on jo takataskussa suunnitelma siltä varalta, että Duda käyttää veto-oikeuttaan. Siinä tapauksessa vireille laitetaan uusi kansalaisaloite, joka läpi mennessään saapuisi presidentin pöydälle vasta sen jälkeen, kun ensi kevään presidentinvaalit on käyty. Feministit aikovat usuttaa puolalaisia äänestämään sellaista ehdokasta, joka ei käyttäisi veto-oikeuttaan aborttilain suhteen.

 

Ennen ensi kevättä puolalainen ihmisoikeusliike pysyy kiireisenä eurooppalaisen My voice my choice -kansalaisaloitteen ansiosta. 

 

Ääni aborttioikeudelle

 

My voice my choice, eli ääni aborttikoikeudelle on kampanja, joka ajaa yhtäläistä aborttioikeutta kaikille EU:n kansalaisille. Käytännössä aloite velvoittaisi Euroopan komission luomaan rahoitusmekanismin, jonka kautta korvattaisiin EU-maan asukkaan raskaudenkeskeytys toisessa EU-maassa.

 

Lempart uskoo, että jos kansalaisaloite toteutuisi, siitä hyötyisivät muutkin kuin Puolan ja Maltan kaltaisten tiukan linjan maiden asukkaat.

 

”Monissa maissa aborttioikeus on vain nimellinen, koska lääkäreillä ja hoitajilla on oikeus kieltäytyä tekemästä sitä”, Lempart huomauttaa. ”Esimerkiksi Italiassa on paikkakuntia, joilta ei löydy lääkäriä, joka suostuisi tekemään raskaudenkeskeytyksen.”

 

Puolan tilanne on saanut valtavasti huomiota ympäri Euroopan, koska se on varoittava esimerkki siitä, miten naisten ja muiden kohdullisten oikeudet eivät ole itsestäänselvyys. Jos konservatiiviset voimat pääsevät valtaan, ihmisoikeuksia voidaan heikentää. Siinä mielessä rahoitusmekanismi toisi turvallisuudentunnetta myös Suomen kaltaisten, melko vapaan abortin maiden asukkaille.

 

”Tällä hetkellä suomalaisille tässä kuitenkin on onneksi kyse lähinnä solidaarisuudesta”, Lempart 

sanoo, ja huomauttaa samaan hengenvetoon, että Suomessa oli Euroopan suurin tukimielenosoitus Puolalaisille naisille, kun Puolan parlamentti huhtikuussa äänesti aborttilain höllentämisestä. Mielenosoituksen järjesti Naisasialiitto Unioni.

 

Suomalaiset ovatkin innostuneet kannattamaan eurooppalaista kansalaisaloitetta valtavalla voimalla. Reilun viikon aikana yhteensä 25 000 suomalaista allekirjoitti eurooppalaisen kansalaisaloitteen – se on valtava saavutus, kun ottaa huomioon, että koko kansallinen tavoite oli alun perin 35 000 allekirjoitusta. 

Lempart kertoo, että solidaarisuuden lisäksi puolalainen aborttioikeusliike kaipaa ennen kaikkea rahaa – eli sitä, mitä My voice my choice pyrkii aborttia tarvitseville antamaan. Sääliä ja voivottelua Lempart sen sijaan ei halua ottaa vastaan.

 

”Sellainen on ärsyttävää. Puolalaiset naiset ovat kykeneviä, me olemme muuttaneet koko politiikan asetelmaa. Poliitikot ovat lakanneet kuuntelemasta katolilaista kirkkoa ja alkoivat kuunnella meitä. Olen siis pelottavampi kuin piispat!”, Lempart naurahtaa.

 

Eurovaalit käydään ihan pian, 6.–9. kesäkuuta. Moni on povannut äärioikeistolle vaalivoittoa. Uskooko Lempart, että eurooppalaiset valitsevat itselleen nyt sellaisen parlamentin, joka olisi valmis vahvistamaan aborttioikeutta?

 

”Kaikki ovat huolissaan äärioikeiston voitosta, mutta eivät he saa enemmistöä. Siitä voi tulla vaikeaa, mutta sellaista se on. Tervetuloa Puolaan!”

 

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu 2/4 Tulva-lehdessä