Lausunto: Rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelua koskeva lakiluonnos

Naisasialiitto Unioni on pettynyt, ettei lakiluonnoksessa ja sen perusteluissa lähisuhde- ja perheväkivallan sovittelua esitetään jatkettavaksi. Naisasialiitto Unioni katsoo, että lähisuhde- ja perheväkivaltaa ei tulisi sovitella.

Miksi sovittelu ei sovi lähisuhdeväkivaltaan?

Alistettuna ei voi neuvotella. Unioni vastusti tiukasti lähisuhdeväkivallan sovittelua, kun sitä ensimmäisen kerran esitettiin yli 10 vuotta sitten. Lähisuhteissa tapahtuvalle väkivallalle
on ominaista väkivallan syklisyys ja eskaloituminen: tekijä tyypillisesti katuu tekoaan väkivallan jälkeen, mutta tämä ei pysäytä väkivaltaa. Päinvastoin, väkivaltaiset teot toistuvat yhä useammin ja yhä vakavampina. Kun lähi- tai parisuhteessa toinen osapuoli käyttää tai on käyttänyt fyysistä väkivaltaa, osapuolten välille ei voi muodostua sovittelun edellyttämää tasavertaista neuvottelutilannetta.

Väkivallan tekijällä voi olla huomattavan suuri valta esimerkiksi painostaa uhria suostumaan sovitteluratkaisuun. Uhan alla elävän, mahdollisesti traumatisoituneen henkilön kyky kieltäytyä
sovittelusta voi olla alentunut. Lähisuhdeväkivallan sovittelu asettaa uhrin vähintäänkin henkisesti asemaan, jossa anteeksipyyntö on sovittelun lähtökohta ja odotus. Sovittelu luo myös odotuksia parisuhteen jatkumisesta, vaikka uhrin kannalta tärkeintä on päästä irti väkivaltaisesta suhteesta. Sekä tekijä että uhri tarvitsevat apua, mutta eri lähtökohdista ja erillään toisistaan. Mikään tutkimus ei ole osoittanut sovittelusta olevan väkivallasta selviytyneelle sellaista hyötyä, jota hän ei voisi saada muiden auttamispalvelujen kautta. Lähisuhdeväkivallan sovittelu saattaa sen sijaan altistaa väkivallan uhrin uudelleentraumatisoitumiselle.

Lähisuhdeväkivalta on rikos, jonka käsittely kuuluu oikeuslaitokselle

Väkivaltarikosta ei voi hyvittää uhrille anteeksipyynnöllä tai lupauksella, että rikos ei toistu. Väkivallassa ei ole mitään anteeksi annettavaa ja soviteltavaa, vaan kyseessä on rikos, jonka
selvittäminen kuuluu aina oikeuslaitokselle. Sovittelu kuitenkin vähentää tapausten etenemistä oikeusistuimeen, mikä aiheuttaa vakavaa huolta lähisuhdeväkivallan uhrien oikeusturvasta. Jotta nykyistä useampi väkivaltatapaus saataisiin tuomioistuinkäsittelyyn asti, on parannettava viranomaisten valmiuksia tunnistaa lähisuhdeväkivaltaan liittyviä mekanismeja, kuten pitkään jatkuvaa alistamista, henkistä väkivaltaa, väkivallan toistumista, uhkailua ja kiristämistä.

Lähisuhdeväkivallan ymmärtäminen ja kohtaaminen vaatii ammattiosaamista

Lähisuhdeväkivallan uhrin kohtaaminen on haastavaa myös terapeuteille, ja vaatii pitkää perehtyneisyyttä. Sovittelijoilla ei tällaista osaamista ole. Sovittelijoiden on esimerkiksi tarkoitus keskeyttää sovittelu, jos huomataan, että uhria on painostettu sovitteluun tai jos osapuolten välillä havaitaan epätasainen valtasuhde. Mikäli naisiin kohdistuvan ja lähisuhdeväkivallan valta-asetelmaltaan epätasa-arvoinen luonne tunnistettaisiin paremmin, päätyisi enemmistö sovittelutapauksista keskeytyksiin. Silti sovittelu keskeytetään vain harvoin.

Lähisuhdeväkivaltaa sovitellaan tunnetuista ongelmista huolimatta

Kesäkuussa 2014 Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitoksen (THL) julkaisema raportti sovittelusta[1]
paljastaa, että jopa 16 % vuoden 2013 kaikista sovittelutapauksista koskee lähisuhdeväkivaltaa, mikä tekee lähisuhdeväkivallasta toiseksi eniten sovitellun rikoksen. Tämä on huolestuttava luku tilanteessa, jossa jopa nykyinen hallitusohjelma edellyttää rajoittamaan lähisuhdeväkivallan sovittelua siihen liittyvien tunnustettujen ongelmien vuoksi. Lähisuhdeväkivallan sovittelu on
lainsäädännön voimassaolon aikana ollut huomattavassa nousussa. Kun vuonna 2007 sovitteluun ohjattiin 775 lähisuhdeväkivaltatapausta, niin viime vuonna sovitteluun ohjattiin kaiken kaikkiaan 1888 lähisuhdeväkivaltatapausta.[2]

Sovittelutoiminnan siirtäminen oikeusministeriön alaisuuteen

Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman sovittelulain ja -asetuksen muutosta valmistelleen työryhmän loppuraportissa[3] pohditaan sovittelutoiminnasta tulleisiin palautteisiin pohjaten vaatimusta sovittelutoiminnan valvonnan siirtämisestä oikeusministeriön alaisuuteen. Sovittelutoiminnan pitämistä Sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa perustellaan seuraavasti:

”Arvioitavana on ollut, tulisiko sovittelulain kuulua oikeusministeriön eikä sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle, kuten osa palautteenantajista on esittänyt. Tätä ei kuitenkaan ole pidettävä tarkoituksenmukaisena ottaen huomioon sovittelun sosiaalisen merkityksen sekä luonteen ennen kaikkea yhteisöllisenä konfliktinratkaisukeinona. Näiden piirteiden voidaan arvioida heikentyvän, jos sovittelu kytkettäisiin läheiseksi osaksi rikosoikeusjärjestelmää.”

Siinä missä muissa sovitteluun päätyvissä rikoksissa on kenties nähtävissä jonkinlainen konfliktinratkaisullinen ulottuvuus, lähisuhdeväkivallassa tätä ei ole. Naisasialiitto Unioni pitää erittäin huolestuttavana, että lähisuhde- ja perheväkivallan sovittelu luetaan mukaan ”yhteisöllisiin konfliktinratkaisukeinoihin”.

Naisiin kohdistuva väkivalta otettava vakavasti

Useissa Euroopan maissa lähisuhdeväkivaltaa ei sovitella, eikä ole päteviä perusteita sille, että Suomessa tulisi toimia toisin. Suurin osa lähisuhdeväkivallan uhreista on naisia, ja Suomessa naisiin kohdistuvaa vakava väkivaltaa on huomattavan yleistä verrattuna muuhun
Eurooppaan.[4] Suomi on saanut toistuvasti huomautuksia YK:n alaiselta naisten oikeuksien toteutumista valvovalta CEDAW-komitealta naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyydestä, riittämättömästä uhrien auttamisjärjestelmästä ja väkivallan sukupuolinäkökulman häivyttämisestä.[5] Sovittelu heikentää osaltaan lähisuhde- ja perheväkivallan uhrien oikeusturvaa
ja lähettää signaalin siitä, että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei edelleenkään oteta vakavasti sinä rikoksena mikä se on. Viranomaistoiminnan ja oikeusjärjestelmän on tuettava sitä, että naisten ja tyttöjen oikeudet fyysiseen koskemattomuuteen, seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen ja elämään
ilman sukupuolista häirintää toteutuvat.