Suomessa on pula turvakotipaikoista lähisuhdeväkivallan uhreille ja sen uhkan alla eläville. Turvakotipaikkojen määrä ei täytä kansainvälisiä suosituksia, mutta turvakotipaikkoja ei olla lisäämässä, vaan olemassa oleviakin turvakoteja ollaan nyt sulkemassa.

Naisasialiitto Unionin syyskokous ilmaisee syvän huolensa Suomen turvakotiverkoston heikentämisestä. Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa Espoossa turvakoti on lopetettu, ja Porin turvakodin tulevaisuus on epävarma. Keskustelua turvakotien lopettamisesta käydään myös muualla.

Turvakotipaikkojen vähentämiselle ei ole asiallisia syitä. Lähisuhdeväkivalta on Suomessa yleistä, ja voimassaolevaan hallitusohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi turvakotipaikkojen lisääminen. Ennen sulkemispäätöksiä turvakotipaikkoja oli Suomessa noin 120, kun Euroopan neuvoston suosituksen mukaan niitä pitäisi olla 530. YK:n CEDAW-komitea on useita kertoja huomauttanut
Suomea siitä, että turvakotien määrä alittaa kansainväliset suositukset selvästi.

Turvakotiverkostoa tulee vahvistaa eikä purkaa. Turvakodit eivät ole vain turvapaikkoja tilanteessa, jossa kotiin jääminen on mahdotonta väkivallan tai sen uhkan vuoksi. Turvakodit toimivat kunnissa myös väkivaltatyön asiantuntijatahoina ja avopalvelujen tarjoajana. Suunnitelmat korvata
turvakotipalvelut yksittäisillä asunnoilla ja palveluohjausmallilla eivät riitä korvaamaan sitä kokonaisvaltaista, ympärivuorokautista ammattitukea ja turvaa, jota turvakodissa on mahdollista saada.

Kun lähisuhteessaan väkivaltaa kokenut hakee ulkopuolista apua, on tilanne jatkunut todennäköisesti jo pitkään. On ensiarvoisen tärkeää, että silloin on saatavilla kaikki mahdollinen ammatillinen tuki ja koko väkivaltatyön palveluvalikoima.

Naisiin kohdistuva väkivalta on yksi Suomen merkittävimmistä ihmisoikeusongelmista, ja naiset joutuvat väkivallan kohteeksi erityisesti lähisuhteissa. Turvakotipaikkojen vähentyminen heikentää naisten ihmisoikeuksien toteutumista.