Teknologiayritysten tulee tehdä suuria muutoksia tasa-arvonäpertelyn sijaan, kirjoittaa Naisasialiitto Unionin vt. varapuheenjohtaja ja tasa-arvokonsultti Elina Nikulainen.

Kansainvälisenä naistenpäivänä on sopivaa tarkastella sitä, millainen tila verkko on naisille. Isot peruskysymykset ovat seuraavat: onko tila turvallinen? Onko naisilla tarvittavat taidot ja mahdollisuudet menestyä tilassa?

Viime viikolla Vihreät Naiset julkaisivat turvaoppaan naispoliitikoille verkossa toimimiseen. Samalla viikolla Fatim Diarra ja Petra Laiti puhuivat ääneen kokemastaan verkkohäirinnästä. Kyse ei ole vain yksittäistapauksista, vaan luvut ovat karuja: naisilla on 27-kertainen todennäköisyys miehiin verrattuna tulla häirityksi netissä. Samaan aikaan naisilla on jokaisessa yhteiskuntaluokassa alhaisemmat digitaidot. Nämä seikat eivät voi olla vaikuttamatta siihen, miten tasa-arvoisesti naisten on mahdollista verkossa elää ja toimia.

Tasa-arvon toimintakenttänä verkossa on paljon tehtävää. Tasa-arvo ei ole edistynyt verkossa samaa vauhtia kuin teknologia on kehittynyt. Se on pikemminkin ollut jälkiajatus kuin alusta lähtien mukana kulkenut arvo. Patriarkaatin muualla kuuluvat kuolinkouristukset tuntuvat verkossa enemmänkin paskaiselta naurulta. Olen pohjattoman väsynyt siihen, että paine muutokselle kohdistuu niin usein naisiin ja vähemmistöihin itseensä: opi nämä turvataidot, muista raportoida, tee rikosilmoitus, älä anna öyhöttäjien vaientaa. Joo, joo, mutta voitaisiinko samalla pieteetillä keskittyä sinne, missä on valtaa muuttaa asioita pysyvästi?

Verkossa valtioiden rajat hämärtyvät ja verkkoalustoja tarjoavien yritysten vastuu korostuu. Teknologiajättien on vastattava alustojensa turvallisuudesta. Pelkkä puhe ei auta. Ei enää mitään tasa-arvonäpertelyä, vaan arvot on laitettava toimintaan käytännössä. En halua nähdä enää yhtään uutta turvasovellusta ennen kuin isot linjat saadaan kuntoon. Olemme jo vuosikymmenen ajan raportoineet meihin kohdistuvaa väkivaltaa – vain kuullaksemme liian vähällä koulutuksella suoraan haiden joukkoon heitetyiltä alipalkatuilta moderaattoreilta, jotka eivät ymmärrä suomea, ettei kokemamme väkivalta riko yhteisösääntöjä. Ja tämä siis, jos tapauksemme edes käsittelee ihminen.

Teknologiayritysten tulee tietää ja tuntea nahoissaan, että alustoilla rehottava väkivalta on sekä väärin että taloudellisesti kestämätöntä. Yhtenä ratkaisuna laittaa painetta yrityksiä kohtaan ehdotetaan seuraavaa: meillä kuluttajina ja verkkotiloissa aikaa viettävinä tulee olla mahdollisuus kerätä datamme ja siirtyä tilasta toiseen, jos yritys ei takaa turvallisuuttamme. Jos verkkoympäristöt tulkittaisiin samanlaisiksi tiloiksi kuin muut elämämme paikat, yritysten arvojen tarkastelu olisi hyvin yksinkertaista. Harva meistä viihtyy ravintolassa, jossa paikan omistaja antaa yhdenkään vieraan huutaa rasistista tai seksististä kuraa vain siksi, että hän alkoholia juomalla tuo ravintolalle tuloja. Omistajan tulee pitää huolta, ettei hänen kiinteistössään vaaranneta turvallisuutta ja hyvinvointia. Turvallisuus ei ole sensuuria, ja kestävän kehityksen tasa-arvotavoitteet pätevät joka puolella maailmaa.

Yhtenä rakenteellisista ratkaisuista on tarkasteltava ja puututtava juuri verkkoalustojen toimintamalleihin, jotka eivät vain mahdollista vihasisällön eli väkivallan leviämisen, vaan palkitsevat näkyvyydellä vihasisältöä tuottavat ihmiset. Esimerkiksi Jessikka Aron Putinin trollit maalaa karmeaa kuvaa siitä, miten yksilöön kohdistuvalla väkivallalla tienataan ja miten esimerkiksi hänen nimestään on tullut sisäänheittotuote tietyille vihasivustoille.

Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tulee ulottua verkkoympäristöön ja samojen lakien ja arvojen tulee päteä verkossa; se ei ole mitenkään vähemmän totta kuin muualla elämämme elämä. On naurettavaa ja vaarallista vähätellä netissä tapahtuvaa väkivaltaa ja sen vaikutusta demokratiaan ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Vihapuhe, vaino ja häirintä todellakin ovat henkistä väkivaltaa, jonka seuraukset ovat vakavia.

Joko teknologiajätit alkavat puuttua verkkoympäristön rakenteellisiin ongelmiin nyt tai saavuttamamme edistys jää pahasti vaillinaiseksi. Emme saa antaa muualta kitkemämme naisvihan mätiä ja nakertaa oikeuksiamme verkossa.

Kirjoittaja: Elina Nikulainen

Kirjoittaja on Naisasialiitto Unionin vt. varapuheenjohtaja ja tasa-arvokonsultti

Lähteet:
UNESCO: I’d blush if I could: closing gender divides in digital skills through education
European Women’s Lobby: Her Net, Her Rights