Äidit ovat uupuneempia Suomessa kuin heikomman tasa-arvon maissa, kertoo tuore kansainvälinen vertailutukimus. Tutkimuksessa oli mukana noin 11 500 vastaajaa 40 eri maasta. Vertailututkimuksen Suomen osuudesta vastaava dosentti Matilda Sorkkila arvioi Helsingin Sanomissa, että äitejä Suomessa saattaa uuvuttaa muun muassa äitiyden ideaali. Vaikutusta voi olla myös sillä, että kun tasa-arvoa näkyy muilla elämä osa-alueilla enemmän, on kontrasti perhe-elämän ja muun elämän välillä suuri. Sorkkilan mukaan voi myös olla, että äitiyttä ei arvosteta eikä vanhemmuutta huomioida riittävästi työpaikoilla.

Äitiyttä arvotetaan ja myös arvostellaan suomalaisessa yhteiskunnassa edelleen monilla eri tavoilla. Kaikilla on äitiydestä mielipide, erityisesti siitä mitä on hyvä äitiys.  Vaikka mediassa kirjoitetaan paljon monimuotoisen vanhemmuuden ja äitiyden puolesta, on äitimyytti edelleen vahva. Tyypillisimmillään äitimyytti ja ideaali sisältää ajatukset mm. siitä, että äitiys on elämäntehtävä, kutsumus ja kaikilla naisilla on pesänrakennusvietti. Äiti haluaa omistautua lapsilleen, tietää mikä näille on parasta ja äiti yksin riittää eikä tarvitse tukea. Yhtäältä äitiyteen tulisi kuitenkin kyetä yhdistämään täysipainoinen työelämä, äidin tulee pitää huolta itsestään ja omasta ulkonäöstään ja äidin tulee ”ottaa omaa aikaa” itselleen ja kehittäville harrastuksille säännöllisesti. Äidin täytyy jaksaa uuvuttavaa perhearkea, vaikka siitä saakin ainakin läheisimmille ystäville omalla ajalla valittaa.

Mistä äitimyyttiä ainakin epäsuorasti pönkittävät ajatukset sitten meille naisille ja äideille tulevat? Vahvistammeko itse myyttiä olemalla liian vaativia itsellemme ja muille äideille? Osaavatko sosiaalityöntekijät, lääkärit, neuvolan terveydenhoitajat, opettajat ja varhaiskasvatuksen työntekijät huomioida perheet kokonaisina yksikköinä, välttää heteronormatiivisia ydinperheolettamuksia, tukea isyyttä ja vahvistaa omannäköistä hyvää äitiyttä? Tuemmeko yhteisönä ja yhteiskuntana sallivaa, lempeää suhtautumista äitiyteen? Teemmekö selväksi, että sinä riität, vaikka tukka hapsottaisikin tarjoillessasi lapsille päivälliseksi Saarioisten äitien laatikoita ja lepäisit loppuillan sohvalla lasten leikkiessä ja katsellessa iltapiirrettyjä.

Äitiyden ja naiseuden ideaalia ruokkii myös sosiaalinen media. Somessa esitellään elämän tähtihetket, jolloin armoton mieli patistelee vertailemaan itseä toisiin. Vaikka ymmärrämme, ettei sometotuus ole yhtä kuin koko elämä, vertailemme helposti itseämme kanssaihmisiin. Vertailu toisiin on luonnollista ja auttaa meitä määrittämään itseämme ja paikkaamme suhteessa muuhun maailmaan. Tarvitaan kuitenkin armollisuutta itseä ja kanssaihmisiä kohtaan. Toisaalta se, että kannustamme armollisuuteen ja itsemyötätuntoon voi suorittajuuteen tai ideaaliin taipuvaiselle äidille olla myrkkyä, koska asiat eivät ole mustavalkoisia, eikä mielen ja ajatusten naksauttaminen sallivuuteen ja hölläämiseen ole välttämättä helppoa. Uupunut tai uupumassa oleva tarvitsee rehellisyyttä itselleen – mitä haluan ja millä hinnalla, mihin olen valmis? Hän tarvitsee lempeää katsetta itseltään, läheisiltä, verkostoilta, ammattilaisilta ja pieniä tavoitteita kohti päämäärää.

Uupumusta ruokkii siis ideaalin äitiyden ja pärjäämisen vaatimukset. Suomessa tarvitaankin lisää yhteisöllisyyttä ja sitä kautta toistemme tukemista kohti tasa-arvoisempaa vanhemmuutta. Mitä minä voin tehdä, jotta väsyneen näköinen äiti naapurissa tai sisustuslehtikotiaan somessa esittelevä äiti jaksaisi paremmin? Entä sinä?

Paitsi että tarvitsemme yhteisöllisempää huolehtimista toinen toisistamme, tarvitsemme yhteiskunnan, joka kannustaa tasa-arvoiseen vanhemmuuteen. Tasa-arvoinen vanhemmuus edellyttää sitä, että työelämä joustaa niin isien kuin äitien kohdalla, isät huomioidaan nykyistä paremmin lapsia koskevassa päätöksenteossa ja perhepalveluiden toteuttamisessa. Ennen kaikkea tasa-arvoinen vanhemmuus edellyttää asennetta, että kahden vanhemman perheissä kumpikin vanhemmista on yhtä paljon vastuussa lasten hyvinvoinnista ja kummallakin on yhtäläinen oikeus myös nauttia omasta ajasta ilman, että sitä täytyy erityisesti ansaita.

Kaikilla vanhemmilla tulee myös olla oikeus turvallisuuteen, rakkauteen, huomiointiin ja arvostavaan kohteluun sekä itsensä toteuttamiseen omana itsenään, ei vain vanhempana.

Henna Niiranen
Kirjoittaja on Unionin hallituksen varajäsen, VTM ja sosiaalityöntekijä