Unioni, Naisasialiitto Suomessa ry:n lausunto hallituksen esitykseen HE 112/2006 vp vanhempainpäivärahoja ja työnantajakustannusten korvaamista koskevan lainsäädännön muuttamiseksi

Unioni, Naisasialiitto Suomessa ry kiittää mahdollisuudesta tulla valiokunnan kuultavaksi mainitun esityksen kohdalla ja lausuu esityksestä seuraavaa.

Esityksen tavoitteet, vapaiden tasaisempi jakautuminen naisille ja miehille sekä naisten työmarkkina-aseman parantaminen ovat hyvät. Nykyinen järjestelmä, jossa naiset käyttävät valtaosan molemmille vanhemmille tarkoitetuista vapaista, ei selvästikään täytä tarkoitustaan eikä hallitusohjelmaan kirjattuja tasa-arvotavoitteita.

Unioni Naisasialiitto pitää esityksessä mainittua äitiysrahan korottamista 90 prosenttiin oikean suuntaisena ratkaisuna. Kuitenkin niin kauan kuin työehtosopimusten mukaisesti monilla aloilla äideille maksetaan täyttä palkkaa perhevapaiden ensimmäisiltä kuukausilta, työnantajan kustannettavaksi tulee uudessa esityksessäkin täyden palkan ja 90 prosentin päivärahan erotus. Palkallisen äitiysvapaan aikainen korvaus tuleekin nostaa täyteen sataan prosenttiin. Myös muut työnantajille koituvat kustannukset pitää korvata täysimääräisesti. Näitä ovat esimerkiksi vanhempainvapaan aikaisen sijaisen perehdyttämisestä ja sairaan lapsen hoidosta aiheutuvat kustannukset. Niin kauan kuin äidit pitävät enemmän perhevapaita eikä kaikkia työnantajakustannuksia korvata, naisen palkkaaminen säilyy edelleen työnantajan näkökulmasta potentiaalisena riskinä ja naisvaltaisille aloille aiheutuu enemmän kustannuksia.

Esityksen toinen keskeinen kohta, isien vanhempainpäivärahan nostaminen prosentuaalisesti suuremmaksi kuin äitien on sen sijaan hyvin kyseenalainen ehdotus. On yhdenvertaisuuden vastaista, että jo valmiiksi enemmän ansaitsevien ja siten suurempia päivärahoja saavien miesten vanhempainraha olisi prosentuaalisesti korkeampi kuin naisten. Suomalaisissa perheissä puolisoiden rahat eivät yleensä ole yhteisiä, ja monesti äidit maksavat esimerkiksi lasten vaatekustannuksista suuremman osan. Niinpä miesten korkeammat päivärahat eivät automaattisesti koidu koko perheen hyväksi. Isän vanhempainrahan korotuksella myös käytännössä rangaistaisiin yksinhuoltajaäitien ja naisparien perheitä miehen puuttumisesta.

Miesten saamiseksi vanhempainvapaalle tuskin edes riittävät pelkät taloudelliset kannustimet. Kuten lakiesityksen perusteluissakin sanotaan, isyysvapaata pitäneistä vain puolet piti päivärahojen tasoa liian pienenä. Itse asiassa isän vanhempainvapaakauden vaikutus perheen tuloihin on luultua pienempi; jos keskituloisen perheen isä pitää kaksi kuukautta vanhempainvapaata äidin sijasta, perheen tulot tosiasiallisesti kasvavat. Myöskään jo toteutetut asenne- ja tiedotuskampanjat eivät ole lisänneet isäkuukauden käyttöä.

Jotta isät todella saataisiin käyttämään vanhempainvapaata, nykyistä huomattavasti suurempi osa vapaasta tulee osoittaa isien käytettäväksi. Jo nyt monissa kohdin lainsäädäntöä puututaan perheiden valinnanvapauteen, joten miksi ei vanhempainvapaisiin liittyvissä lainkohdissa. Perheiden valinnanvapauden korostaminen perhevapaiden jakamisessa johtaa tilanteeseen, jossa perheet ”valitsevat” vapaiden käytön vallitsevien sukupuolisidonnaisten vanhemmuuden sääntöjen mukaisesti, eli että äidit pitävät jaettavaksi tarkoitetut vapaat. Kokemukset Suomesta ja Ruotsista myös osoittavat, että isille korvamerkitty aika ohjaa miesten vapaiden käyttöä siten, että pidempiä vapaita ei pidetä. Esimerkiksi nykyisen ns. bonusvapaan eli isäkuukauden tulo lyhensi isien pitämiä vapaita. Pidemmällä tähtäimellä tulee pyrkiä siihen, että puolet vanhempainvapaasta osoitetaan isien käytettäväksi. Vanhempainvapaa tulee lisäksi voida käyttää puolison pidemmänkin hoitovapaajakson jälkeen, jotta mahdollistetaan erilaiset kasvatusratkaisut (esimerkiksi pidempi imetys).

Lakiesitykseen tulee ottaa mukaan myös pienten lasten hoitoon tarkoitetun hoitovapaajärjestelmän muuttaminen. 80 prosentissa perheistä jäädään joksikin aikaa hoitovapaalle, mutta vain alle 2 prosentissa vapaan käyttäjä on isä. Tämä liittyy olennaisesti paitsi naisten työmarkkina-asemaan ja perheiden sisäiseen tasa-arvoisuuteen, myös lastenhoidon yhteiskunnallisiin kokonaiskustannuksiin. Jos naiset ovat suurimittaisesti kotona hoitovapaalla, kokonaiskustannukset ovat suuremmat kuin jos lapset olisivat päivähoidossa ja naiset työssä. Tämä johtuu paitsi verotulojen menetyksestä, myös päivähoidon kustannustehokkuudesta. Näin ollen hoitovapaistakin osa, mielellään puolet, tulee osoittaa isien käytettäväksi.

Yksi merkittävä puute lakiesityksessä on, että se ei huomioi riittävästi perheiden monimuotoisuutta. Noin 20 prosenttia suomalaisista perheistä on yksinhuoltajavanhempien perheitä, ja erilaisissa sateenkaariperheissä asuu tuhansia lapsia. Vaikka lakiesityksessä ehdotetaan, että parisuhteensa rekisteröineet parit voisivat jakaa vanhempainrahakauden keskenään, esitys jättää huomiotta STM:n työryhmän ’Lapset ja rekisteröity parisuhde’ muut ehdotukset. Näitä ovat isyysvapaata ja -rahaa vastaavien etuuksien antaminen äidin naispuolisolle tai muualla asuvalle isälle, joka osallistuu lapsen hoitoon. Tämä koskee sateenkaariperheiden lisäksi myös lapsen kanssa eri osoitteissa asuvia heteroisiä. Nämä ehdotukset tulee sisällyttää nyt käsillä olevaan lakiesitykseen.

Lakiesityksessä ei myöskään puututa minimitasoisiin äitiys- isyys- ja vanhempainpäivärahoihin, jotka koskevat vailla työtuloja olevia vanhempia. Näitä ovat esimeriksi opiskelijat, työttömät tai apurahatutkijat ja -taiteilijat. Noin 360 euroa kuukaudessa eli vain noin 75 prosenttia työttömän peruspäivärahasta olevaa vähimmäispäivärahaa saa äideistä viidennes, mutta isistä vain kaksi prosenttia. Koska monissa perheissä lasten kustannuksista vastaavat käytännössä äidit, minimipäivärahojen nostaminen on perheiden toimeentulon kannalta ensiarvoisen tärkeä asia, joka tulee hoitaa jo käsillä olevan lakiesityksen puitteissa. Lakiesityksessä tulee myös ratkaista muut ongelmat ilman työtuloja olevien vanhempainvapaissa. Tällä hetkellä esimerkiksi mahdollisuus osittaiseen vanhempainvapaaseen on vain niillä vanhemmilla, joilla on työsuhde. Näin myöskään vanhempainvapaan jakaminen osittain puolison kanssa ei onnistu esimerkiksi niissä perheissä, joissa toinen puoliso on opiskelija tai tutkija.

Lainsäädännössä äitiys- isyys- ja vanhempainvapaita sekä hoitovapaata tulee tarkastella yhtenä perhevapaakokonaisuutena, josta puolet siirretään vähitellen isien käytettäväksi. Lainsäädännön pitää pyrkiä siihen, että ansiosidonnaista vanhempainvapaata pidennetään ja huonosti korvattua hoitovapaata lyhennetään. Järjestelmän tulee paitsi kannustaa isiä lastenhoitoon, myös kannustaa äitejä kodin ulkopuoliseen työhön suhteellisen pian vanhempainrahakauden päättymisen jälkeen. Myös työn ja lastenhoidon nykyistä luovempia yhdistelmiä tulee helpottaa konkreettisilla säädöksillä. Ilman työsuhdetta olevilla vanhemmilla, yksinhuoltajilla ja samaa sukupuolta olevilla pariskunnilla tulee myös olla yhtäläiset mahdollisuudet perhevapaisiin ja niiden joustaviin järjestelyihin.