Lausunto yhdenvertaisuustoimikunnan välimietinnöstä

Asia: Naisasialiitto Unionin lausunto yhdenvertaisuustoimikunnan välimietinnöstä (OM 2008:1) Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuus-lainsäädännön uudistustarve ja -vaihtoehdot

Naisasialiitto Unioni kiittää mahdollisuudesta lausua yhdenvertaisuustoimikunnan välimietintöön liittyen.

Naisasialiitto Unionissa pidetään tärkeänä sekä yhdenvertaisuuslainsäädännön että tasa-arvoarvolainsäädännön uudistamistarpeiden selvittämistä. Naisasialiitto Unioni yhtyy NYTKIS ry:n (Naisjärjestöt yhteistyössä) esittämään lausuntoon yhdenvertaisuustoimikunnan välimietinnöstä. Siten Unionin mielestä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakeja ja niiden toteutumista valvovia viranomaistahoja ei tule yhdistää. Jossain määrin tarkoitushakuiselta tuntuu se, että mietinnössä on nostettu tarkasteluun vain sellaisia Euroopan maita, joissa lakien ja viranomaistahojen yhdistämiseen on päädytty, etenkin, kun lainsäädännön muutokset kyseisissä maissa ovat niin tuoreita, ettei niiden perusteella voi vielä tehdä arvioita muutosten onnistumisesta.

Naisasialiitto Unioni on samaa mieltä toimikunnan kanssa siitä, että yhtenä sekä tasa-arvo- että yhdenvertaisuuslainsäädäntöä koskevista ongelmista on tiedotuksen ja koulutuksen puute ja heikko toiminnan systemaattinen valvonta (välimietinnön sivu 6). Naisaisaliitto Unioni kokee ongelmaksi myös sen, ettei esimerkiksi tasa-arvolakia ole ulotettu koskemaan systemaattisesti kaikkia yhteiskunnan tahoja (esim. peruskoulu ja kansanedustajat) ja myös sen, että yhdenvertaisuuslaki ei koske yhteiskunnan eri alueita. Unioni kuitenkin pelkää, että lainsäädäntöjen yhdistämispyrkimykset edelleen heikentävät lainsäädännön jalkauttamista ja tiedotus- ja koulutustehtäviä. Siksi Unioni kannattaa yhdistämispyrkimysten sijaan viranomaisyhteistyön lisäämistä esimerkiksi yhteistyövelvoitteilla. Lisäksi Unioni on huolissaan siitä mahdollisuudesta, että lakien ja viranomaistahojen yhdistäminen saattaisi johtaa resurssien säästöön, kun pikemminkin resursseja tulisi lisätä.

Moniperusteisesta syrjinnästä Naisasialiitto Unioni haluaa todeta seuraavaa:

Nykyisessä lainsäädännössä ei ole riittäviä keinoja tunnistaa moniperusteista syrjintää ja puuttua sen erilaisiin ilmenemismuotoihin. Välimietinnössä perustellaankin yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolakien sekä niiden toteutumista valvovien viranomaistahojen yhdistämistä sillä, että se helpottaisi moniperusteiseen syrjintään puuttumista. Naisasialiitto Unioni pitää moniperusteista syrjintää vakavana ja todennäköisesti kasvavana ongelmana, jota on Suomessa tutkittu ja kartoitettu liian vähän. Lainsäädännön ja viranomaistahojen yhdistämisen sijaan Unioni kuitenkin ehdottaa lähestymistapana sitä, että suomalaisia tasa-arvoviranomaisia koulutetaan tunnistamaan paremmin moniperusteisen syrjinnän ilmenemismuotoja. Vähemmistövaltuutetun toimistolle puolestaan tuleeantaa koulutusta sukupuoleen ja tasa-arvoon liittyvissä erityiskysymyksissä; tarvitaan analyysejä siitä, kuinka kussakin suojaperusteessa sukupuoli ilmenee. Kokemukset niistä maista, joissa lainsäädäntö on yhdistetty, osoittavat, että toistaiseksi moniperusteisuutta käytetään teoreettisen tason keskustelussa ja lainsäädännön yhdistämisen perusteena, mutta käytäntöön sitä ei juurikaan ole sovellettu.

Naisasialiitto Unioni pelkää yhdenvertaisuuslain suurimmaksi ongelmaksi muodostuvan sen, että tavalliset ihmiset tuntevat lain huonosti. Sukupuolten välisellä tasa-arvolla ja siihen liittyvällä keskustelulla on Suomessa erilaiset historialliset taustat kuin yhdenvertaisuuteen liittyvillä teemoilla. Yhtenä haasteena näyttää nykyisenkin yhdenvertaisuuslainsäädännön kohdalla olevan lainsäädännön jalkauttaminen käytäntöihin ja yhteiskunnan eri tahojen sitouttaminen yhdenvertaisuuslainsäädäntöön.

Helsingissä, 8. huhtikuuta 2008