Lausunto YK:n rasismin poistamista koskevan sopimuksen toteutumisesta Suomessa 2011–2015

Naisasialiitto Unioni kiittää Ulkoministeriötä mahdollisuudesta lausua Suomen YK:n kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus, Suomen 23. määräaikaisraportin luonnoksesta. Lausuntomme tarkastelee raportin sisältöä erityisesti sukupuoleen perustuvan syrjinnän näkökulmasta, korostaen samalla syrjinnän moniperusteisuutta.

Ihmiset joutuvat syrjityksi eri perusteilla ja eri tilanteissa tai samassa tilanteessa useammalla eri syrjintäperusteella. Välttämättä yksi tekijä ei edes yksinään selitä syrjinnän olemassaoloa. Syrjinnän poistamiseksi ja tasa-arvon edistämiseksi vaaditaan siten eri yksilön identiteettiin ja yhteiskunnalliseen valta-asemaan vaikuttavien kategorioiden, kuten sukupuolen, iän, etnisen taustan ja seksuaalisen suuntautumisen, yhteisvaikutusten huomioonottamista. Naisasialiitto Unioni katsoo, että Suomessa puututaan syrjintään hyvin asiakirja- ja ohjelmatasolla, mutta konkretia jää vähäiseksi. Syrjinnänvastaiset toimintasuunnitelmat ovat kokonaisvaltaisia, mutta toimiin vaaditaan lisää konkretiaa, selkeäsanaista päätöksentekoa sekä riittäviä resursseja, joilla voidaan taata tehokas syrjintään puuttuminen.

Sukupuolen merkitys syrjinnässä

Naisasialiitto Unioni pyytää kiinnittämään huomiota siihen, että sukupuoli otetaan huomioon yhtenä merkittävänä tekijänä, joka vaikuttaa syrjintään ja sen kokemisen niin yksilötasolla kuin eri väestöryhmienkin kohdalla. Raportin luonnoksessa viitataan useisiin eri raportteihin (mm. Maahanmuuttajabarometri 2012, Vähemmistövaltuutetun selvitys romanien kokemasta syrjinnästä 2014 sekä tuore nuorisobarometri vuodelta 2014, joka keskittyi yhdenvertaisuuteen) joiden sisällössä olisi saatavilla tietoa sukupuolen vaikutuksista syrjinnässä. Tämä tieto on kuitenkin raportin luonnoksessa jätetty huomiotta. Naisasialiitto Unioni pitää tärkeänä, että tämä saatavilla oleva tieto sukupuolinäkökulmasta otetaan käyttöön itse raportin lopullisessa versiossa.

Sukupuoli on usein hyvin merkittävä tekijä siinä miten syrjintä kohdentuu erilailla eri sukupuolisiin henkilöihin syrjityn väestöryhmän sisällä. Raportin luonnoksessa viitataan STM:n romanipoliittisen ohjelman seurantaraporttiin, jossa on nostettu esille sukupuolinäkökulman puuttuminen kyseisestä ohjelmasta. Tämä huomio olisi tärkeä nostaa esille, myös kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan sopimuksen raportissa.

On huomionarvoista, että Suomen saamelaisia käsittelevä tutkimusaineisto on sukupuolineutraalia ja täten saamalaisnaisten ja -tyttöjen kokema syrjintä jää usein täysin huomiotta. Saamelaisnaisten ja -tyttöjen kokeman moniperustaisen syrjinnän tutkimiseen tulisi pikaisesti kohdentaa tarvittavat voimavarat.

Syrjinnän moniperusteisuus

Syrjinnän moniperustaisuuden ymmärtäminen on olennainen osa syrjinnän kitkemisessä. Henkilö voi olla etnisen taustan lisäksi syrjitty myös sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, vamman tai kaikkien näiden perusteella. Etnisen syrjinnän vastaisessa työssä ja toimissa tulee aina huomioida syrjinnän moniperustaisuus.

Syrjintäkysymysten monialaisuuden kohdalla erityisen tärkeäksi nousee kysymys moniperusteisen syrjinnän huomioimisesta lainsäädännössä. Valtioneuvoston ihmisoikeusselonteon kehityslinjausten mukaan ”Suomi painottaa muun muassa moniperusteisen syrjinnän tunnistamista, ennaltaehkäisyä ja poistamista”. Uudessa yhdenvertaisuuslaissa moniperustaiseen syrjintään on puututtu siten, että aiemman vähemmistövaltuutetun toimesta poiketen, valvoo uusi yhdenvertaisuusvaltuutettu yhdenvertaisuuslain noudattamista yhtäaikaisesti kaikkien syrjintäperusteiden osalta.

Päivitetyssä tasa-arvolaissa on myös toteutettu tervetulleita uudistuksia, kuten säännökset sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän kiellosta, mutta vastaava syrjinnän moniperusteisuutta koskeva sitoumus kuitenkin vielä uupuu. Koska Suomessa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolaki kattavat eri elämänalueita – merkittävimpänä erona se, että yhdenvertaisuuslaki ei koske työelämää, joka on tasa-arvolain painopiste – esitämme, että moniperusteisesta syrjinnästä säädettäisiin molemmissa laeissa.

Naisiin kohdistuva väkivalta

Naisasialiitto Unioni on jo pitkään ollut huolissaan hallituksen toimenpiteiden riittämättömyydestä naisiin kohdistuvan väkivallan ongelman edessä. Toimintaohjelmaa toteutetaan poikkihallinnollisena hankkeena, mikä toisaalta tuo ohjelmalle kokonaisvaltaista huomiota kaikilla hallinnon osa-alueilla, mutta aiheuttaa ohjelman koordinoinnille erityisen korkeita vaatimuksia. Naisasialiitto Unioni pitää Sosiaali- ja terveysministeriön Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisohjelmassa määriteltyjä tavoitteita ensiarvoisen tärkeinä, mutta huomauttaa, että ilman valtionhallinnon pysyvää sitoutumista sekä riittäviä toimintaresursseja ja -edellytyksiä, eivät sopimusten tavoitteet voi toteutua. Väkivaltaa kohdanneiden naisten palvelut ovat Suomessa yhä hyvin hajanaisia ja
laadullisesti eriarvoisia. Naisasialiitto Unioni pitää välttämättömänä turvakotipaikkojen lisäämistä ja turvakodeissa tehtävän työn terävöittämistä siten, että väkivallan sukupuolittunut luonne tunnustetaan ammatillisen työn perustaksi.

Naisasialiitto Unioni vaatii, että naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisessa toimintaohjelmassa kiinnitetään riittävästi huomioita erityisen haavoittuvassa asemassa oleviin naisiin ja tunnistetaan naisten väliset erot. Väkivallan vastaisen työn ja uhrien auttamispalveluiden tulee olla sensitiivisiä tunnistamaan eri naisryhmien väliset erot ja erityistarpeet. Tämä tulisi huomioida nykyistä paremmin jo palveluiden suunnitteluvaiheessa. Palvelut tulee suunnitella niin, että ne ottavat huomioon myös vähemmistöt. Palveluverkoston tulisi olla mahdollisimman hyvin eri väestöryhmien saatavilla. Esimerkiksi romanitaustaisten väkivaltaa kokeneiden naisten palvelutarve tulisi kartoittaa, jotta palvelurakenteesta voitaisiin poistaa rakenteelliset esteet palveluiden saavutettavuudelle. Maahanmuuttajataustaisten naisten kokeman väkivallan kohdalla korostuu tarve erityisammattitaitoon ja palvelujen monipuoliseen tarjoamiseen eri kielille. Esteinä avun saamiselle tai ylipäätään sen hakemiselle saattavat kielitaidottomuuden lisäksi olla esimerkiksi puutteelliset tiedot saatavilla olevasta palvelujärjestelmästä sekä Suomen lainsäädännön takaamista oikeuksista, velvollisuuksista ja mahdollisuuksista. Lisäksi viranomaisilta puuttuu koulutusta, jotta he osaisivat aktiivisesti tunnistaa esimerkiksi kunniaväkivallan ja tyttöjen sukuelinten silpomisen naisiin kohdistuvaksi väkivallaksi.

Väkivaltaa kohdanneiden naisten asema tulee turvata myös oleskelu- ja turvapaikka menettelyssä ja huomioida, että väkivalta on peruste erityiselle suojeluntarpeelle. Naisasialiitto Unioni pitää tärkeänä, että naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisessa toimintaohjelmassa huomioidaan ilmiön koko moniulotteisuus. Ohjelmassa tulee huomioida naisiin kohdistuvan väkivallan kaikki osa-alueet mm. seksuaalisen väkivallan vastustaminen sekä ihmiskaupan
uhrien aseman parantaminen. Naisasialiitto Unioni vaatii myös muiden vähemmistö- ja erityisryhmien, kuten romaninaisten, ikääntyneiden, vammaisten, tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien naisten ongelmien ja erityistarpeiden parempaa huomioimista palvelujen suunnittelussa ja saatavuudessa.

Maahanmuuttajien kotouttamisohjelmat

Maahanmuuttajien kohtaamat ongelmat ovat osittain erilaisia sukupuolen mukaan ja kotouttamisprosessissa olisikin tärkeää ottaa huomioon paremmin sekä miesten että naisten erityistarpeet. Suomessa kotouttamistoimien ja erityisesti kielikoulutuksen ulkopuolelle jää paljon naisia, koska kotouttamistoimet suuntautuvat pääosin työvoimaan kuuluviin. Kuten Suomen raportissa todetaan, on maahanmuuttajien ja aivan erityisesti maahanmuuttajanaisten työttömyystilanne edelleen hyvin vaikea. Naisasialiitto Unioni pitää työ- ja elinkeinoministeriön toimesta alulle pantuja hankkeita maahanmuuttajanaisten työmarkkina-aseman parantamiseksi hyvänä alkuna, mutta valitettavan riittämättöminä. Kotouttamisohjelmissa tulisi lyhytkestoisten projektien sijaan pysyvästi huomioida vaikeasti työllistyvät ja syrjäytymisvaarassa olevat maahanmuuttajanaiset ja heidän tavoittamisensa. Kaikkeen kotouttamiseen liittyvään koulutukseen tulisi lisäksi johdonmukaisesti sisällyttää laajasti tietoa naisten ja miesten yhtäläisistä oikeuksista sekä muista yhdenvertaisista oikeuksista yhteiskunnassa,
suomalaisesta työsopimuslaista ja työntekijän oikeuksista sekä ammattiyhdistystoiminnasta.

Naisasialiitto vaatii Suomeen lisää sukupuolitietoista kotouttamistoimintaa ja sitä edistävää tutkimustietoa.

Lausunnon keskeinen sisältö

Naisasialiitto Unioni esittää lausunnossaan syrjinnän moniperustaisuutta huomioitavaksi kaikessa syrjinnänvastaisessa taistelussa. Syrjityn ryhmän näkeminen homogeenisena ryhmänä ei ota huomioon, että monet kyseisen ryhmän jäsenistä kuuluvat samanaikaisesti myös muihin syrjittyihin ryhmiin. Esimerkiksi rotusyrjintää tuskin saadaan poistettua, jos emme samanaikaisesti taistele myös muita sorron muotoja vastaan. Yhdenvertaisen yhteiskunnan saavuttamiseksi Naisunioni vaatii valtionhallinnolta rohkeita päätöksiä ja pitkäaikaista sekä vakaata sitoutumista syrjinnän poistamiseen tähtäävien projektien ja hankkeiden turvaamiseksi.

Naisasialiitto Unioni pitää erityisen huonona sitä, ettei valtionhallinto ole pystynyt turvaamaan raporttiluonnoksessa mainittujen aiempien projektien nimissä tehdyn työn jatkuvuutta. Tätä yhdistys pitää osoituksena hallituksen riittämättömästä sitoutumista syrjinnän vastaiseen työhön. Yhdistys ei myöskään näe järkevänä, että aikaisempiin projekteihin ja kehittämishankkeisiin käytetyt resurssit menevät hukkaan kun hankkeiden jatkuvuutta ei ole turvattu.

Viittaukset
[1] Tasa-arvotiedon keskus Minna,
[2] Valtioneuvoston ihmisoikeusselonteko 2014 (VNS 6/2014 vp),
[3] OM: Uusi yhdenvertaisuuslaki voimaan ensi vuoden alusta
[4] TANE,