YK:n oikeuksien sopimuksesta

Lausunto YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sopimuksen viidennen määräaikaisraportin lisäkysymyksistä

Yleistä

Unioni Naisasialiitto arvioi lausunnossaan TSS-sopimuksen määräaikaisraportin lisäkysymysten toteutumista Suomessa erityisesti sukupuolten välisen tasa-arvon ja naisten aseman kannalta.

Sukupuolten välinen tasa-arvo ei Suomessa ole edelleenkään toteutunut. Ilmiön taustalla on sukupuolten välinen syvä rakenteellinen epätasa-arvo, joka näkyy niin työmarkkinoiden palkkarakenteessa, väkivaltatilastoissa, naisten köyhyyden lisääntymisessä kuin hoivavastuun jakamisessakin. Seksuaalinen häirintä on laaja ongelma, ja häirintää esiintyy yleisesti jo lasten ja nuorten keskuudessa, kuten kouluissa ja oppilaitoksissa.

Artikla 3, kysymys 7

Palkkatasa-arvo ei ole edistynyt Suomessa viimeisen viidentoista vuoden aikana käytännössä lainkaan, vaan naisten palkka on edelleen keskimäärin noin 80 % miesten palkasta. Yksi suuri syy asiaintilalle on se, että työmarkkinat ovat jakautuneet voimakkaasti sukupuolen mukaan, ja miesvaltaisilla aloilla palkkaus on parempi kuin naisvaltaisilla. Tämä heijastaa sitä, että naisten tekemää työtä ei arvosteta yhtä korkealle kuin miesten tekemää.

Määräaikaisraportissa viitataan hallituksen tasa-arvo-ohjelmaan vuosille 2004-2007. Siinä sanotaan, että samapalkkaisuutta edistetään pitkäjänteisellä ohjelmalla yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Samapalkkaohjelma valmistui 2005, ja sen yleisenä tavoitteena on palkkaerojen kaventaminen viidellä prosenttiyksiköllä vuoteen 2015 mennessä. Ohjelma tarjoaa samapalkkaisuuden edistämiseksi mm. oikeudenmukaisten palkkausjärjestelmien lisäämistä ja koulutusta nuorille ja oppilaitoksille, jotta nuoret eivät hakeutuisi sukupuolen mukaan joko nais- tai miesvaltaisille aloille. Sen sijaan työmarkkinakeskusjärjestöjen lupaamat toimenpiteet eivät sisällä konkreettisia palkankorotuksia työ- ja virkaehtosopimuksiin, vaan lähinnä hyvien käytäntöjen kokoamista ja sopimusten arvioimista. Samapalkkaisuuden saavuttamiseksi naisvaltaisten alojen palkkausta on nostettava usealla prosentilla jokaisella TUPO-kaudella. Valtion tulee myös miettiä tulopoliittisen järjestelmän kehittämistä lainsäädännöllä siten, että naisvaltaisen alojen asemaa parannetaan.

Artikla 6

Oikeutta työhön rajoittavat Suomessa rakenteellinen työttömyys, yleisten määräaikaisten työsuhteiden luoma epävarmuus ja työn ja perheen yhteensovittamisen ongelmat. Myös työmarkkinoiden eriytyminen sukupuolen mukaan voi luoda tosiasiallisia esteitä valita vapaasti työ, jota haluaa tehdä. Sukupuolten välinen rakenteellinen epätasa-arvo on totta myös Suomen työmarkkinoilla. Tähän viittaa esimerkiksi se, että korkeampi koulutus ei tuota naisille samassa määrin työmarkkinahyötyjä kuin miehille. Myös yksinhuoltajista valtaosa on naisia, ja heidän työmarkkina-asemansa näyttää viime vuosina huonontuneen mm. työttömyysasteella mitattuna.

Suomen määräaikaisraportin kuudennessa artiklassa sukupuolten välistä tasa-arvoa käsitellään kuitenkin valitettavan vähän. Naisten ja miesten työllisyyttä käsittelevässä kohdassa naisten osuuksien työllisistä ja työttömistä todetaan olevan noin 50 % ja työvoiman ulkopuolisista noin 54 %, mistä vedetään johtopäätös, että naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia. Määräaikaisia työsuhteita sivutaan vain lyhyesti, ja todetaan, että naisista 20 % ja miehistä 13 % oli määräaikaisessa työsuhteessa vuonna 2004.

Kuitenkin naisten miehiä suurempi osuus työllisen työvoiman ulkopuolisista kertoo siitä, että erityisesti synnytysikäisten naisten työllistymisessä on ongelmia. Naiset ovat Suomessa miehiä huomattavasti useammin perhevapaalla. Suomessa alle kolmivuotiaiden lasten äitien työssäkäyntiaste on yksi Euroopan matalimmista; alle kolmivuotiaista kaksi kolmasosaa hoidetaan kotona lasten kotihoidon tuella, ja hoitovapaan pitäjistä reilusti yli 95 % on naisia. STAKES:in tutkimuksen mukaan naiset, joilla on vakituinen työpaikka, eivät käytä yhtä pitkiä hoitovapaita kuin ilman vakityötä olevat naiset.

Raportti ei toisekseen tarjoa mitään tilastoja määräaikaisten työsuhteiden jakautumisesta sukupuolen mukaan eri ikä- ja koulutusryhmissä. On kuitenkin yleisesti tiedossa, että määräaikaiset työsuhteet ovat erityisesti nuorten, koulutettujen naisten ongelma. Tämä liittyy myös olennaisesti synnytysikäisten naisten työllistymiseen, sillä työnantajat välttävät palkkaamasta nuoria naisia vakinaisiin työsuhteisiin vanhempain- ja hoitovapaiden pelossa. Pätkätöitä teetetään tyypillisesti aloilla, joilla hyvää työvoimaa on tarjolla paljon. Määräaikaisia työsuhteita on nykyisin eniten julkisen sektorin naisvaltaisilla, pienipalkkaisilla aloilla. Julkisella sektorilla erityisesti valtiotyönantaja ei ole onnistunut tavoitteessaan vähentää määräaikaisuuksia, vaikka juuri valtion voisi katsoa työnantajatahona olevan esimerkkiä näyttävässä asemassa. Raportin tuleekin tarjota tarkempia tilastoja määräaikaisista työsuhteista ja toimenpiteistä niiden vähentämiseksi.

Raportissa tulee käsitellä myös uutta, vuoden 2007 alusta voimaan astunutta lakia, jonka tavoitteena oli parantaa naisten työmarkkina-asemaa ja lisätä miesten perhevapaiden käyttöä. Uuden lain keinot, päivärahojen nostaminen ja isäkuukauden ajankohdan joustavoittaminen, ovat kuitenkin riittämättömiä, mikä tulee tuoda esille raportissa. Jotta isät saadaan toden teolla käyttämään perhevapaita, niistä merkittävä osa tulee korvamerkitä isälle siten, että äiti ei voi olla samaan aikaan vapaalla. Lisäksi samaa sukupuolta olevien vanhempien asema on laissa edelleen heikompi kuin eri sukupuolta olevien, minkä korjaamiseksi isyysvapaata ja -rahaa vastaavat etuudet tulisi antaa äidin puolisolle.

Uudistuksen jälkeenkinSuomen perhevapaalainsäädäntö on edelleen joustamaton verrattuna moniin muihin EU-maihin. Osittaista hoitorahaa tuleekin nostaa, jotta etenkin pienten lasten äitien osittainen osallistuminen työelämään olisi mahdollista kokoaikaisen hoitovapaan sijasta. Tutkimukset osoittavat, että täydellinen poissaolo työelämästä pitkien perhevapaiden ajan on haitallista naisten urakehitykselle ja kollektiiviselle työmarkkina-asemalle.

Artikla 10

Lainsäädännössä ja viranomaiskäytännöissä on edelleen puutteita sen tunnistamisessa ja tunnustamisessa, että perheitä on monenlaisia. Perheen suoja toteutuu tosiasiassa eriasteisesti riippuen siitä, onko kyseessä ydinperhe, yksinhuoltajaperhe, uusperhe vai kahden samaa sukupuolta olevan vanhemman tai huoltajan perhe. Nämä puutteet on korjattava säätämällä vanhemman samaa sukupuolta olevalle kumppanille oikeus adoptoida kumppanin lapset, säätämällä samaa sukupuolta oleville pariskunnille oikeus yhteiseen adoptioon ja täyteen juridiseen vanhemmuuteen, mukaan lukien yhtäläiset oikeudet vanhempainlomiin ja muihin perhe-etuuksiin, ja rinnastamalla rekisteröidyn parisuhteen solmiminen täysin avioliiton solmimiseen.

Kysymys 11

Määräaikaisraportin artiklassa 10 ei mainita ihmiskauppaa lainkaan. Ihmiskauppaa ei ole pidetty Suomea koskettavana ilmiönä kuin aivan viime vuosina. Sinänsä ansiokas Suomen kansallinen ihmiskaupan vastainen toimintasuunnitelma hyväksyttiin 2005, ja sitä tulisi käsitellä määräaikaisraportissa. Ongelmana kuitenkin on, että toimintasuunnitelmassa ihmiskaupan uhrien auttamiseen suunnitellut rahat poistettiin valtion vuoden 2007 budjetista. Uhreja on tarkoitus auttaa olemassa olevien pakolaisten vastaanottokeskusten yhteydessä, mutta auttamistyöhön tai työntekijöiden koulutukseen ei ole varattu lainkaan rahaa. Ihmiskaupan vastaisen toimintasuunnitelman toteuttamiseen ja uhrien auttamisjärjestelmän perustamiseen sekä ylläpitoon tulee varata riittävät varat. Lisäksi Suomeen tulee perustaa sijainniltaan salainen turvakoti ihmiskaupan ja prostituution uhreille.

Kysymys 12

Naisiin kohdistuva väkivalta on hieman lisääntynyt Suomessa viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Vuoden 2006 lopulla valmistui Usko, toivo, hakkaus -tutkimuksen seurantatutkimus, Naisiin kohdistunut väkivalta 2005. Sen mukaan naisten kokema väkivalta tai uhkailu parisuhteessa on vähentynyt noin kaksi prosenttiyksikköä (hieman alle 20 % naisista), ja parisuhteen ulkopuolinen väkivalta (mukaan lukien miesystävän tekemä väkivalta) on lisääntynyt viisi prosenttiyksikköä (lähes 30 % naisista). Seksuaalinen häirintä on lisääntynyt pari prosenttiyksikköä. Erityisesti ikäryhmässä 18-24 seksuaalinen häirintä on lisääntynyt huomattavasti (yli 10 prosenttiyksikköä); uuden tutkimuksen mukaan joka toinen ikäryhmän nainen on kokenut seksuaalista häirintää viimeisen vuoden aikana.

Vaikka lähisuhde- ja sukupuolittuneesta väkivallasta on puhuttu aiempaa enemmän viime vuosina, väkivallan uhrien auttaminen on edelleen hajanaista ja kärsii resurssipulasta. Suomeen tulee perustaa väkivaltatyön koordinaatiokeskus, väkivallan uhrien palveluista pitää säätää lailla ja sosiaali- ja terveysalojen sekä poliisien koulutukseen tulee lisätä pakollista koulutusta lähisuhdeväkivallasta. Rikoslakiin tulee lisätä säännös pitkään jatkuneen pari- ja lähisuhdeväkivallan erityisrangaistavuudesta (vrt. Ruotsin ns. naisrauhalainsäädäntö).

Lisätietoja

Kategoria

Lausunnot

Avainsanat

, , ,

Päivämäärä