Lausunto: luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain (609/1986) ja eräiden muiden lakien muuttamisesta (palkka-avoimuusdirektiivin kansallinen täytäntöönpano)
Naisasialiitto Unioni kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta palkka-avoimuusdirektiivin kansalliseksi täytäntöönpanoksi (hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain (609/1986) ja eräiden muiden lakien muuttamisesta).
Tasa-arvolain 3 a 3§:
Kuten useat muut lausunnonantajat, esimerkiksi Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta, myös Unioni alleviivaa, että esityksessä tulisi määritellä työn samanarvoisuus tarkemmin, painottuen sen arvoon.
Esityksessä työn samanarvoisuutta ehdotetaan arvioitavan kriteereillä osaaminen, kuormitus, vastuu ja työoloihin liittyvät tekijät, mutta Unioni ilmaisee huolensa siitä, että ne ovat yksinään riittämättömät kriteerit. Kansainvälistä oikeudellista käytäntöä noudattaen työn samanarvoisuuden arvioinnin tulisi perustua työn arvoon, ja näin huomioida myös sen vaativuus. Vaatimustason ja arvon määritelmää tulisi tarkentaa.
Kommenttinne koskien tasa-arvolain 6 §:ää
Palkka-avoimuusdirektiivin 5 artiklan mukaan työnantajien on huolehdittava siitä, että sekä työpaikkailmoitukset että tehtävänimikkeet ovat sukupuolineutraaleja. Lakiesityksessä tasa-arvolakiin esitetään lisättäväksi säännös, joka koskee työpaikkailmoitusten ja niissä käytettyjen tehtävänimikkeiden sukupuolineutraalisuutta. Naisasialiitto Unionin näkemyksen mukaan olisi tarkoituksenmukaista syrjinnän vähentämiseksi, että lakiin kirjataan velvoite varmistaa sukupuolineutraalisuus työpaikoilla jo käytettävistä tehtävänimikkeissä yleisesti.
Tasa-arvolaki 6 d §
Naisasialiitto Unioni katsoo, esityksessä esiin tuotu vähintään 100 työntekijän raja työnantajien raportointivelvollisuudelle palkkaeroista ei ole tarpeeksi kunnianhimoinen.
Unioni ehdottaa, että palkkaerojen raportointivelvollisuus tulisi ulottaa kansallisen liikkumavaran mukaisesti tiukemmaksi, esimerkiksi koskemaan työpaikkoja joissa on vähintään 30 työntekijää.
Artiklassa 5 tuodaan esiin, että jäsenvaltioilla on kansallista sääntelyliikkumavaraa, joten raportointi voitaisiin säätää velvoittavaksi myös yli 50 työntekijän työpaikolle. Unioni korostaa, että direktiivin toimeenpano olisi näin vaikuttavampi.
YLEINEN KOMMENTTI
Naisasialiitto Unioni peräänkuuluttaa direktiivin täytäntöönpanolta kunnianhimoisempaa tasa-arvopolitiikkaa. Esityksen perusteluissa käy ansiokkaasti ilmi, miten sukupuoleen perustuva syrjintä työelämässä on haitallista niin kansantaloudelle, ihmisten hyvinvoinnille kuin syrjinnän kohteena oleville eli naisille ja vähemmistöille. Syrjinnän poistamiselle on niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin painavat perusteet, ja siksi direktiivin täytäntöönpanossa olisi syytä pyrkiä hyödyntämään kansallista liikkumavaraa minimitoteutuksen sijasta.